maanantai 2. marraskuuta 2015

Koirien kanssa retkeilemässä

Aika usein törmään kysymyksiin vaeltamisesta/retkeilystä koirien kanssa, joten ajattelin kirjoitella aiheesta ihan oma postauksensa omien kokemusteni pohjalta, kun jokunen retki on noiden karvakasojen kanssa tullut tehtyä.

Koirat ovat olennainen osa retkeilyharrastustani. Ilman niitä en olisi välttämättä edes koskaan innostunut vaeltamisesta, ja tuntuukin vähän oudolle lähteä metsään ilman koiraa (vaikka on siinä kyllä kieltämättä omat hyvätkin puolensa). Koirat ovat mitä parhaimpia vaelluskavereita, mutta niiden kanssa kulkiessa täytyy myös ottaa joitain asioita huomioon.

Retkikoirat Musto ja Touko reissun jälkeen

Reput on pakattu ja matka jatkuu yöpymisen jälkeen

Yksi tärkeimmistä asioista lienee se, että koirallisen on aina pidettävä oma majoite mukanaan. Vaikka autiotupiin useimmiten saa (muiden käyttäjien suostumuksella tosin) koiran viedä, niin koskaan ei voi luottaa siihen että tupa olisi tyhjä tai että muille käyttäjille koira olisi ok. Muutoinkin koiran kanssa olisi hyvä välttää tupiin menemistä, sillä seuraava yöpyjä voi hyvin olla joku, joka on pahasti koirille allerginen. Koirallisena pyrin aina tarpeen vaatiessa olemaan se joka väistyy, ja siksi teltta kulkeekin mukana aina. Myös laavuilla ja muilla taukopaikoilla pitää huolehtia siitä, että koira ei aiheuta häiriötä muille kulkijoille.

Teltassa pitää pysyä kiltisti omalla paikallaan.

Laavussa koirat ovat kytkettyinä.
 photo P8050400_zpstiuwimd7.jpg
Absidiin on kiva päästä lepäämään pitkän päivän jälkeen.
Toinen tärkeä asia on se, että koiran on aina oltava omistajansa hallinnassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koirat olisivat vaellusreiteillä aina kytkettyinä. Varsinkaan kansallispuistoissa, luonnonpuistoissa ja muilla suojelualueilla edes se kaikkein kiltein ja tottelevaisin koira ei saa kulkea vapaana. Koiranomistajan on aina huolehdittava siitä, että koira ei aiheuta häiriötä/vahinkoa ympäristölle, luonnoneläimille tai toisille vaeltajille. Vaikka koira olisi kuinka kiltti ja ystävällinen tahansa, niin vastaantuleva, mahdollisesti koirakammoinen henkilö ei voi tätä asiaa tietää, eikä varmastikaan ilahdu vapaana hilluvasta koirasta. Ja se kilteinkin koira voi häiritä vaikkapa lintujen pesintää tai riehaantua porotokasta. Samoin myöskään muut koiralliset retkeilijät eivät varmasti pidä iholle tunkeilevista irtokoirista. Asiaa kannattaa miettiä myös omalta kannaltaan: On mukavampaa vaeltaa, kun ei tarvitse huolehtia siitä missä koira menee, eikä varsinkaan tarvitse tuhlata kallista vaellusaikaa koiran etsimiseen erämaasta. Ja onhan se koiran oman turvallisuudenkin kannalta parempi, ettei se pääse karkureissulle tuntemattomassa maastossa. 

Kerran meillä kävi läheltä piti-tilanne metsopoikueen kanssa. Koirat olivat kyllä kytkettyinä, mutta polun vieressä olleet poikaset juoksivat miltei suoraan koirien kitoihin. Onneksi emolinnun siipirikkoesitys tehosi ja koirat eivät edes huomanneet poikasia kun vouhkasivat vain emolinnun perään, ja ehdin sillä välin keriä hihnat lyhyemmiksi ja raahautua pois poikasten välittömästä läheisyydestä ennen kuin koirat huomasivat niitä. Vapaana ollessaan koirat olisivat luultavasti pistelleet jokaisen poskeensa.

Koira on hyvä pitää kiinni myös yöllä, silloinkin jos sen kanssa yövytään laavussa, kodassa tai tuvassa, minne voi tulla muitakin yön aikana. Koira voi toki yöpyä myös yksin ulkona vaikkapa puuhun kytkettynä, mutta silloin olisi hyvä varmistaa ettei koira metelöi yöllä ikävissään (ainakaan itse en jaksa jatkuvaa räksytystä kuunnella, en omilta enkä muiden koirilta). Omat koirani nukkuvat yleensä retkillä lähelläni, mutta osaavat tarvittaessa yöpyä myös vaikkapa laavun ulkopuolella, omalla alustallaan puuhun kytkettyinä. Sääskettömään aikaan telttaillessa koirat yöpyvät absidissa, jolloin ne ovat rinkassa kiinni siltä varalta että päättävät poistua liepeen alta ulkoilemaan.

Minä ja mun lauma. Kuva: Mariella H
Toisinaan netin keskustelupastoilla käydään kiivasta keskustelua koirien aiheuttamista häiriöistä retkillä. Valitettavasti jotkut koiranomistajat käyttäytyvät välinpitämättömästi muita kohtaan ja antavat turrensa mellastaa tuvilla ja taukopaikoilla miten sattuu. Tällaiset ovat aina huonoa mainosta meille koirallisille retkeilijöille ja usein viattomat saavat sitten syyt niskoilleen. Siksi olisikin tärkeää että jokainen pitäisi huolen että omalla toiminnallaan jättävät koirattomille mahdollisimman positiivisen kuvan koirista retkikavereina. Vahinkoja ja väärinkäsityksiä toki sattuu, mutta nekin saadaan yleensä selvitettyä asiallisesti jos niin halutaan. Paras olisi, kun yritettäisiin kaikki vaan mahtua tuonne luontoon ja noudattaa sääntöjä. Luonnonrauhaan kun ei minkäänlainen riiteleminen sovi, ei sitten ollenkaan.

Vannin ja Onnin poseeraustauko.

 photo P8060572_zpsrquzlgdt.jpg
Välillä voi saada pienen valvotun vapaushetken. Lumilaikut ovat ihan parhaita!


Koiran varusteet

Koira pärjää vaelluksella melko vähillä varusteilla. Ruoka ja talutusvälineet lienevät tärkeimmät osat koiran varustelistaa, samoin ensiapupakkaus.

Omat koirani kantavat tavaransa ja ruokansa omissa repuissaan. Koirien reppuja on monenlaisia, tärkeää on, että ne istuvat hyvin koiran selkään eivätkä hierrä tai estä normaalia liikettä. Parhaita ovat Y-mallisella valjasosalla varustetut laukut. Joistakin malleista saa jopa irrotettua valjaosan laukuista, mikä lisää repun käyttömahdollisuuksia. Painoa reppuun voi periaatteessa laittaa maksimissaan kolmasosan koiran painosta, mutta tällainen kuorma on jo kyllä useimmille koirille vähän turhan suuri (eri asia hyvässä kunnossa olevat työkoirat). Kolme-neljä kiloa alkaa olla jo aika maksimipaino, jonka itse laittaisin omien 12-18-kiloisten koirieni selkään, yleensä reppujen paino jää näillä kuitenkin alle kahden kilon.



Saksalainen Meru-reppu on edullinen, hyvinistuva ja toimiva. Lapinkoiralle menee S-koko, porokoiralle M ja
isommille, kuten Mörkö-malamuutille L.

Reput toimivat samalla myös valjaina, joten erillisiä valjaita en kuljeta vaelluksilla mukana. Reppujen lisäksi koirilla on kaulassaan kevyet, heijastimilla ja puhelinnumerolla varustetut pannat, joista ne myös kytketään silloin kun reput eivät ole selässä. Taluttimina toimivat itsetehdyt nyloniset, keveät monitoimitaluttimet, joissa on joustavat jatkokappaleet vaimentamassa nykäisyjä koiran ja vaeltajan välillä. Joustojatkot kiinnitän rinkan lantiovyön sivuilla oleviin kiristysremmeihin laittamiini D-lenkkeihin ja yhdistän ne isolla karbiinihaalla, johon kiinnitän hihnat. Tällöin koirien veto kohdistuu tasaisesti lantiovyön takaosaan, ja kiskaisut eivät löysytä lantiovyötä, eivätkä horjuta niin helposti omaa tasapainoani. Leiriytymistä varten koirilla on repuissaan pidemmät köydet, jotka kiinnitän hihnojen jatkoksi tuomaan lisää liikkumatilaa.

Retkiruokana koirat syövät pienirakeista energianappulaa sekä kuivalihaa, jotka pakkaan jo kotona valmiisiin annospusseihin. Omat koirani eivät hätkähdä äkillisiäkään nappulanvaihdoksia, joten ostan yleensä retkiruoaksi esim. tarjouksessa olevaa pentunappulaa, jossa on noin 20 % rasvaa. Annospussit pakkaan laukkuihin tasaisesti molemmille puolille, jotta reppu pysyisi tasapainossa. Lisäksi mukaan pakataan erilaisia kuivaherkkuja välipaloiksi. Ruokakuppeina käytän litraisia jäätelörasioita, jotka mahtuvat reppujen sisälle tai tarvittaessa kulkevat kätevästi myös oman rinkkani ulkopuolella roikkumassa. Jätskikipot toimivat samalla myös vesikuppeina leirissä, jos koiria ei ole mahdollista kytkeä tarpeeksi lähelle järveä/jokea/puroa. Meillä koirat syövät kahdesti päivässä, niin kotona kuin retkilläkin. Nappulan ja kuivalihan sekaan laitan reilusti vettä, viileällä säällä lämmintä ja lämpimällä kylmää. Tällä tavoin nestetasapaino pysyy kunnossa, kun koirat eivät välttämättä tajua aina juoda kun osutaan vesistön kohdalle.

 photo DSC_0166_zpsqqmj6kyl.jpg
Neljän koiran ruoat viikonloppureissulle.

Kalastusvaelluksella koiratkin saavat herkutella tuoreella kalalla kuivaruoan sijaan.
Viileällä säällä nappula-annoksiin lisätään lämmintä vettä. Ihmisten astioiden pesuvesi antaa vähän makuakin.
Ipa ja Vanni tykkäävät.

Koirien ensiapupakkauksena toimii ihmisten vastaava. Pakkaan vaan siihen jotain extrajuttuja koiria varten, kuten kipulääkettä ja tassusiteen. Omissa repuissaan koirilla on vielä tassutossuja, tassurasvaa (vaseliini toimii hyvin), pienet pyyhkeet sekä pidemmillä retkillä sademanttelit. Reppujen päällä kulkevat koirien omat ohuet makuualustat, jotka pakkautuvat lyhyeksi rullaksi. Reppujen sisällön pakkaan aina vesitiiviisti, jolloin laukuille ei tarvitse erillistä sadesuojaa (tällainenkin olisi tosin aika helppo tehdä itse), eikä haittaa vaikka koira pulahtaisi uimaan reput selässään.

Reppujen kanssa voi käydä uimassakin.


Paksuturkkinen, ulkoilmaan tottunut koira ei välttämättä tarvitse vaatetusta vaelluksella, mutta kylmillä ilmoilla liikuttaessa ei ole pahitteeksi, vaikka koiralla olisi esim. väljä fleecepuku tai mantteli mukana öitä varten. Sateen varalle on hyvä varata jonkinlainen sadeviitta. Märkä koira ja telttayöpyminen ei ole mukavin mahdollinen yhdistelmä, joten telttaillessa sadeasu tulee tarpeeseen säänkestävälläkin koiralla. Lyhytkarvaiset koirat vaativatkin sitten jo enemmän vaatetusta. Omat koirani kun asuvat sisätiloissa, niin ovat arempia kylmälle kuin ns. ulkokoirat, vaikka säänkestävää rotua ovatkin. Nartuillani on myös juoksujen välillä suht rajuja karvanlähtöjä, mitkä lisäävät vaatetustarvetta vaellusreissuilla. 

Kokeilussa Hurtan sadeviitat. Onni taustalla ei ihan hirveästi arvosta. :D

Kylmänä yönä Hurtan fleecepuku tuo lisälämpöä karvansa pudottaneelle Sallille.


Jo pienenkin pennun voi aivan hyvin ottaa mukaan retkelle. Toki pienen kanssa päivämatkat ja vauhti tulisi sovittaa pennulle sopivaksi ja pentua kannattaa varautua myös kantamaan tarvittaessa. Ihan pieni pentu voi hiljaisemmilla alueilla juosta vapaana (luoksetulo on toki tärkeää osata, ja suojelualueet huomioitava) tai vaikkapa pitkä kevyt naru perässään, sillä se ei vielä uskalla lähteä kauas laumastaan, ja näin se voi sovittaa paremmin vauhtinsa jaksamisensa mukaan. Pennusta näkee aika hyvin kun se on väsymässä ja silloin on toki syytä pitää taukoa tai napata pupsi syliin lataamaan akkuja. Kun pentu pääsee mukaan retkille, se oppii jo alusta alkaen tärkeitä retkeilyrutiineja, kuten pienien purojen ylittämistä, silloilla ja pitkospuilla kulkemista, leirissä rauhoittumista, erilaisissa majoitteissa nukkumista jne. Hyvä retkikoira kulkee nätisti taluttimessa, siirtyy käskystä ihmisen taakse (esim. alamäissä tärkeä taito), uskaltaa ylittää vesistöjä ja osaa olla sievästi leirissä. Kaikkein parhaiten koira oppiikin näitä taitoja juuri silloin kun se pääsee pennusta asti kulkemaan mukana. 

Vaikka koirat pidetäänkin pääsääntöisesti kytkettyinä, niin joissain tilanteissa on hyvä että koira osaa myös kulkea vapaana mukana ja hallitsee luoksetulon, jolloin sen voi päästää hetkeksi aikaa vapaaksi. Tällaisia ovat esim. vaikeat nousut tai laskut sekä jotkut vesistönylitykset. Esimerkiksi Rastigaissaa huiputtaessamme koirat olivat vapaina ihan meidän kaikkien turvallisuuden takia. Jyrkässä kivikkoisessa rinteessä ei kummoista kiskaisua tarvita siihen että sekä ihminen että koirat olisivat vierineet rinnettä alas kohtalokkain seurauksin. Myös vuolaissa koskissa koira hihnoineen voi vetäistä ihmisen helposti kumoon, joten ainakaan ihan lyhyen hihnan kanssa ei kannata lähteä ylittämään. Meillä Salli selviää vaikeammistakin koskista yli itsenäisesti, mutta esim. Vannin kanssa käytän pitkää köyttä siltä varalta että se ei uskallakaan omin päin lähteä yli. Köysi on toki hyvä varmistus myös silloin jos on vaara että koira ajautuisi virran mukana kauas alavirtaan. Tällaisia paikkoja ei ole meidän kohdalle vielä sattunut, enkä tiedä uskaltaisinko itsekään lähteä kovin syvästä ja voimakkaasti virtaavasta koskesta yli.


13-viikkoinen Vanni tutustuu Teno-jokeen päiväretkellä.

Tunturista voi löytyä aarteita.

4-kuinen Hilpa jaksoi jo kiivetä Saanalle.

11-viikkoinen Nalle uuvahti viikonloppuretken jälkeen.

Pororitilä ylitetään sujuvasti.
Varovaisesti tullaan puron yli.
 photo OI000486_zpsitko224a.jpg
Tässä ollaan jo kokeneita ylittäjiä.
Salli meni jo kaksivuotiaana rohkeasti isommankin joen ylitse.

Kapeat sillat voivat olla koiralle pelottavia. Aatu ylitti sillan rohkeasti.

Omien koirieni retkiura alkoi samoihin aikoihin kuin minunkin, eli viitisen vuotta sitten. Musto oli tuolloin 4- ja Salli 2-vuotias. Toki niiden kanssa oli kuljettu metsissä ja mökeillä, mutta kertaakaan ne eivät olleet yöpyneet teltassa taikka ylittäneet jokia. Reppujen kantamista ne olivat harjoitelleet joitain kertoja metsälenkeillä. Ensimmäinen reissu sujui koirien(kin) kannalta oikein hyvin. Ei niillä ollut ongelmia selvitä reissun haasteista. Musto jouduttiin kantamaan isomman joen yli, mutta Salli ylitti sen itse aivan ongelmitta. Luulen että Mustokin olisi siitä selvinnyt pienen rohkaisun jälkeen. Vanni on kulkenut retkillä ihan pikkupennusta asti, eikä silläkään ole ongelmia ollut. Jokien ylityksessä sillä ei aina tahdo rohkeus riittää, mutta kyllä se lopulta tulee kun vähän kannustetaan.

Tässä vähän omia näkemyksiäni koirien kanssa retkeilemisestä. Lisätietoa löytyy runsaasti netistä ja onpa aiheesta kirjoitettu kirjakin. Koirat ovat mitä mainiointa retkiseuraa ja retkeily sopii melkeinpä rodulle kuin rodulle. Toki säänkestävät rodut soveltuvat vaeltamiseen - varsinkin kylmissä olosuhteissa - paremmin, mutta oikeanlaisella vaatetuksella varmasti lyhytturkkisemmatkin koirat pärjäävät. 

 photo P6190315_zps7ylyxei7.jpg
Tauoilla otetaan rennosti.
Purosta juodaan vettä. 

Leirissä tarvitaan valpasta vahtia. Pentu kulki vapaana, jolloin heijastinliivi lisäsi näkyvyyttä.
Avotunturissa kolmenkin koiran kanssa on helppo kulkea.

Lapinkoira kulkee ketterästi myös kivikkoisilla tunturinrinteillä. Tässä ollaan Rastigaissan huipulla.
Talvella vetämiseen opetetut koirat voivat auttaa ahkion kanssa. Meillä koirien kanssa
ei harrasteta vetämistä, mutta pieniä harjoituksia voidaan joskus ottaa.

Rauhallisemman koiran voi ottaa mukaan myös melontaretkelle.
Kanootissa olemista on toki hyvä harjoitella etukäteen.

8 kommenttia:

  1. Tää oli tosi hyvä postaus! Itsellä on 3vuotias Lagotto (ja välillä pari cockeria) joiden kanssa on päiväretkeilty jonkin verran, yön yli ei olla vielä uskallettu lähteä, lähinnä siksi että on epävarma siitä että jaksaisin kantaa rinkkaa :D mutta täytyy ensi kesänä ottaa itseään niskasta kiinni ja alottaa ihan pienillä reissuilla rinkan kanssa :) sä ilmeisesti vaihtelet tota koirienkin kokoonpanoa reissulla, kaikki ei oo aina mukana? Mites onko teillä ikinä sattunut mitään haaveria mihin noita ensiaputarvikkeita ois tarvinnut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Juu meillä kokoonpano vaihtelee aina reissun mukaan. Omia mulla on nuo kolme lappalaista ja sitten miehellä on terrieri. Yleensä jos molemmat lähdetään niin kaikki koirat on mukana, tai sitten tuo lauman veteraani jää hoitoon pidempien retkien ajaksi. Kavereiden kanssa tai yksin jos lähden niin otan yleensä vain yhden tai kaksi, tai sitten en yhtään kuten tänä vuonna parilla retkellä tein. Riippuu ihan fiiliksestä. :D Ja kavereiden koiria on sitten vaihtelevasti mukana myös. Tässäkin postauksessa esiintyy paljon kavereiden koiria omien lisäksi.

      Tähän mennessä ollaan onneksi säästytty haavereilta, ei ole tainnut ensiapuvälineitä tarvia vielä kertaakaan reissuilla. Toivottavasti ei tarvisi jatkossakaan, mutta toki välillä tulee mietittyä että mitä jos koirille jotain sattuu jossain erämaan keskellä. Haavat ja pienet ontumiset jne nyt vielä hoituu mutta paha paikka tulisi jos koira vaikka katkaisee jalkansa. Mutta toisaalta, ei voi toki murehtia liikoja etukäteenkään.

      Rohkeasti vaan kokeilemaan yönyliretkeäkin. Matkan ei tosiaan tarvitse olla pitkä ja rinkan kantamista voi ja kannattaakin harjoitella kotona vaikkapa koiralenkeillä ennen varsinaista retkeä niin saa vähän tuntumaa että miltä kulkeminen tuntuu ja kuin pitkän matkan sen kanssa jaksaa. Ja siinä samalla saa tutustuttua rinkan säätöihin ja säädettyä sen omaan selkään istuvaksi. Sitten vain sopivaa kohdetta miettimään, tai vaikka lähilaavulle ensin kokeilemaan yöpymistä. :)

      Poista
  2. Tulipa retkikaipuu jo taas sinun kuvien parissa. Asiallisia retkikoiria!
    Terveisiä lähettää myös kollega Pikkulilli, ehkä poluilla haukutaan toisemme :o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terveisiä sinnekin Pikkulillille, varmasti haukutaan jos tavataan. :D

      Poista
  3. Millaista makuualustaa käytät itselläsi kun koirilla kynnet...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmatäytteistä alustaa käytän ja koirilla on ehdoton kielto tassutella sen päällä. Yritän myös tarkkaan varoa vahinkoja paitsi koirien niin myös muiden terävien esineiden kanssa silloin kun patja on täytettynä. Toistaiseksi on vielä vältytty puhkeamisilta. :)

      Poista