torstai 11. kesäkuuta 2015

Alkukesää kuvin

Vaikka eipä tämä oikein kesältä tunnu. Hirmu kylmää, tuulista ja sateista ollut päivästä toiseen, eikä muutosta liene luvassa ihan vähään aikaan. Hyi. No mutta, luonto kuitenkin viettää jo kesää ihan täysillä, niinkuin asiaan kuulukin. Kaikkialla on ihanan vihreää, tuomet kukkivat, ja linnut pitävät konserttejaan. Valitettavasti myös sääsket ovat heränneet. Lähisuo oli valkeanaan hillankukkia, joten jos jotain hyötyä niistä sääskistä niin jospa ne sitten ainakin pölyttäisivät ahkerasti. Jos kaikki tai edes puoletkaan noista kukista päätyy marjoiksi asti, niin hillaa tulee riittämään. Ja mikäs sen mukavampaa minulle, joka rakastan hillojen poimimista. Syömisen puolestaan jätän mielelläni muille, joskin suoraan suolta syötynä ne ovat toki ihan hyviä. Tänä vuonna olisi hyvät saumat hillastella Lapissakin kun loma on elokuussa, jolloin siellä on hillakausi parhaimmillaan. Aiempina vuosina on käynyt niin, että loma loppuu juuri ennen kuin hillat kypsyvät, niin paitsi toissakesä oli poikkeus. Silloin sain yhdistettyä kaksi itselleni niin rakasta asiaa, hillanpoimimisen ja tunturit.

No niin, jospa taas palaisi aiheeseen, eli tähän hetkeen. Ölökyn reissun jälkeen retkeilyt ovat rajoittuneet tähän lähiympäristöön. Puolangalla kävimme mökkeilemässä toukokuun lopulla, mutta se oli sellainen ihan vain mökkireissu ilman kummempia retkeilyjä. Kanootilla kävimme järvellä pikkulenkin ja tapasimme hirven ja kuikan sekä muutamia tunnistamatta jääneitä vesilintuja. Paluumatkalla ajelimme huviksemme Viinivaaran kautta ja kävimme katsastamassa jälleen yhden lähteen, sekä Kirkaslammen, jossa nimensä mukaisesti oli mielettömän kirkas vesi.

Yksi lempimaisemistani avautuu rantasaunan ikkunasta. Tunnelma hipoo täydellisyyttä.

Kesä. <3

Kanoottihommissa.

Kirkaslampi

Vesi on todellakin kirkasta.

Lammen rannalla on tällainen tuplalaavu.

Viinilänhete (kai se oli sen niminen)
Viime viikon perjantaina pääsimme sitten viimein testaamaan omaakin kanoottiamme. Nakkasimme sen auton katolle ja ajoimme läheiselle Isolle Seluskanjärvelle. Kanootti molskautettiin veteen ja ei muuta kuin melomaan. Aluksi tuntui että pienikin sivuliike kaataa koko hökötyksen (mökillä ollut kanootti oli paljon vakaampi), mutta äkkiä siihenkin tottui ja pystyi jo luottamaan että kyllä se pystyssä pysyy. Siirryimme järvestä lähtevälle Seluskanojalle ja meloskelimme sitä jonkin matkaa. Tapasimme hädissään piipittävän sorsalapsen, mutta onneksi äitisorsa oli lähellä ja vaakkui poikasensa takaisin luokseen, joten kohtaaminen päättyi kaikkien kannalta onnellisesti. Tuota puroa pitkin olisi ollut kiva jatkaa pidemmällekin, mutta koska olimme vain testireissulla ja huonoilla kengillä (kumpparit olis olleet paremmat kuin Haltin kuivankelin kalvokengät, jotka eivät uutenakaan pitäneet lainkaan vettä), niin emme lähteneet kiskomaan kanoottia pienen kosken ohitse. Ja kosken laskeminen kanootilla ei tällä kokemuksella tullut kysymykseen. :D Mukavalle tuo touhu kuitenkin vaikuttaa, ja kaikenlaisia pikku seikkailuita on jo suunnitteilla.

Mies on vähän kunnostanut kanoottia oston jälkeen ja hieno siitä tulikin.

Näitä oli mustanaan rannassa.

Tunnelmallinen pikkujoki.


Tässä kotosalla ollaan rakenneltu koirille häkkiä, jossa ne voisivat viettää yksinoloaikansa ulkosalla. Pari viikkoa sitä askarreltiin, ja kuten arvata saattaa niin mikään ei meinannut onnistua ensi yrittämällä. Hyvänä esimerkkinä se, että kymmenestä tolpasta ainoastaan yksi saatiin maahan kertalinttuulla. Kuudelle piti kaivaa lapiolla elämää isommat montut (jotta saatiin enimmät kivenmurikat tieltä pois), kaksi valettiin maahan betonilla ja yhtä ei saatu maahan ollenkaan. Noh, nyt se on kuitenkin valmis ja koiratkin tuntuvat tykkäävän. Taloa täytyy vähän vielä sisustaa lisää, mutta se on sellaista hienosäätöä enää.

Vangit vankilassaan. Talo oli pihassa valmiina, ja toimii hyvänä koirankoppina.

Kesäyön tunnelmaa ikkunasta puhelimella räpsäistynä.

Tulilla omassa kodassa.

Jokivarsi vihertää.








Heitäheitäheitäheitä...

Jättiläissaaren pitkospuureitti on edelleenkin vähän vaiheessa. Tasapainoaisti sai treeniä mutta kuivin jaloin selvittiin koko kierros.

Pitkosvärkkien tuoja on pelannut varman päälle tavaran riittävyyden kanssa.

Extremepitkokset.

Meindlin kengät vedenpitävyystestissä. Eivät tuottaneet pettymystä.

Hommasin koirille miniflexit, ja hyvin tuntuvat toimivan. Saa
nähdä kuin kauan kestävät.





Huomenna suuntaamme taas viikonlopuksi metsään ja viikon päästä tähän aikaan ehkä kuljemmekin jo tuntureilla. Näistä lisää myöhemmin. :)

4 kommenttia:

  1. On upeita kesäkuvia. Tuo kanottijuttu on varmasti mukavaa, lipuilla hiljakseen tyvenellä joella ♥
    Ja mikä hulppea talo koirilla, aivan mahtava. Mie olen myös siskon kans koittanu patikoija, ennen kuin sääsket tulee ja muutenkin on ollut mukavat ilmat, vaikka sadekuuroja onkin tullut :) Ja tuo hillastus, mie en tykkää yhtään koko hillastuksesta. Minun puolesta saavat olla jängillä :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Juu kanotointi tuntuu kyllä kivalta. :) Haha, hillastus varmasti jakaa mielipiteitä. :D Nyt kannaakin ottaa kaikki ilo irti sääskettömästä ajasta, kohta niitä riittää...

      Poista
  2. Voi että,onpa vain.ihania kuvia! Mitä vihreyttä, kaunista! :) Kanoottia haaveilin minäki viime kesänä, vielä on hommaamatta. Mukavia tunnelmakuvia kanoottiretkeltä, tykkään! Täälä ei ole sääskiä, on niin kylmää. Ensmänen aalto käväs ja sitte hiljenty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Jospa niitä kanoottikuvia vielä tulisi lisääkin, kunhan pääsemme sillä taas vesille. :)

      Poista