Kevättä odotellessa

Yleensä tähän aikaan vuodesta saa jo kiillotella vaelluskenkiä, mallailla rinkkaa selkään ja tutkailla kiintoisia kohteita viikonloppuretkiä varten. Vaan eipä tänä vuonna. Täällä meillä päin on vielä huhtikuun viimeisiä päiviä elettäessä miltei täysi talvi menossa. Lunta on metässä paikoin puoleenreiteen asti ja pellollakin melkein polven korkeudelle, eikä jokikaan vielä ole ihan vapaa jääpeitteestään. Vallan ärsyttävä "kevät"tällainen, kun mieli hinkuisi jo (kuiville ja lumettomille) poluille käppäilemään, eikä enää lumeen rämpimään. Mutta näillä mennään, ja eletään toivossa että juhannuksena olisi jo maa kutakuinkin sula...

Kerkesi tässä olla mukavia kestohankikelejä maaliskuun lopulta pääsiäiseen saakka. Kävin parina lauantaiaamuna aikaisin suolla toivossa nähdä soittelevia teeriä. Eka reissulla ei onnistanut, mutta toisellapa onnistikin ja kerkesin hetken aikaa tiirailla kukkoilevia isäntiä ennen kuin ne huomasivat tulleensa nähdyiksi. Yhdellä suoreissulla havaitsin myös että täällä päin liikkuu taas poroja. Nekin olivat lukuisista jäljistä päätellen ilakoineet kestohangista. Itse tokkaa en päässyt näkemään.

Pääsiäisen olin mökillä Puolangalla. Säät olivat vallan surkuhupaisat: valehtelematta viiden minuutin aikana sää saattoi vaihtua sankasta lumipyrystä kauniiseen auringonpaisteeseen ja päinvastoin. Lunta oli (ja on kai edelleen) Puolangalla metrin verran, joten ihan hetkeen sielläkään ei ole kesä koittamassa. Matkalla mökille ajoin kolarin punatulkun kanssa ja jouduin tiukan paikan eteen kun se loukkaantui pahoin törmäyksestä ja jouduin sen päästämään kärsimyksistään. Jestas että voikin ottaa koville, mutta vaihtoehtoja ei valitettavasti ollut. 😢 Toinen ikävä tapaus odotti mökin pihassa, nimittäin kuollut varpuspöllö. Olisiko kuollut nälkään raasu. Onneksi pääsiäisen loput lintuhavainnot olivat eläväisempää sorttia, mukavana bonuksena pihaan eksynyt pulmunen. :)

Maaliskuun täydellisiä kestohankia.

Joki ei maaliskuun lopulla vielä näyttänyt sulamisen merkkejä.

Avantokin pirulainen meinas jäätyä umpeen.

Tautinen kuusi

Täydellinen hiihtelykeli.

Jonkun koti oli pudonnut.

Minä en haluaisi olla hihnassa...

Poro kirmasi tästä.

Käänsin kameran näytön selfieasentoon niin Vanni tuli heti viereen kuvattavaksi. Nätimmän selhvien siitä kyllä saikin. :D

Uutta pitkosta lahojen tilalle.

Eräänä päivänä ruokinnalle ilmaantui mustarastaskoiras (ikkunan läpi kuvattu).

Muutama päivä myöhemmin sille oli ilmaantunut seuralainen. 💜

Pajunkissojen aikaa.

Avanto auki taas. Jee.

Mihin se lumi katosi.

Etelärinteessä jo kesä.

Paluu talviseen todellisuuteen. Ehdinpäs saada vikkelän hömpän kuvaan.

Teerienkyttäysretken aamuteetulet.

Aamupala suolla.

Hieman jälkkäriäkin.

Keltasirkkuja ilmaantui ruokinnalle heti kun toin kauroja.

Omassa kodassa iltatulilla.

Ystävän kanssa kaakaot.

Rento pääsiäinen mökillä.

Kotatulilla sielläkin.

Grillikauden avaus.

Mustinko mainita että välillä sateli lunta...😍

Viimeinen leposija.

Kuu näyttäytyi. Noita luutineen puuttuu kuvasta (oli liian väsynyt lähteäkseen lennolle).

Sainpas yhden kimpun tuluppaanejakin tälle keväälle.

Huhtikuun viimeisellä viikolla jokikin alkaa viimein osoittaa sulamisen merkkejä.

Lähikuvassa sumukorento elikäs potnapekka (sekä mun villasormikas).

Koitin pysäyttää kahtasataa kiitävän hyonteisen, mutta sepä jatkoikin matkaansa sormikasta pitkin.

Avantouinnin voi pian vaihtaa ihan vain uintiin.

Menneen kesän marjoja.

25.4. Talvikylän Metsänväki (Metsänhaltia, Metsämaahinen, Metsänpeikko, Metsänneito, Metsänhenki ja Metsäkeiju) 4 v!

Tänä aamuna heräsin vähän normaalia aiemmin ja livahdin työmatkalla reitiltäni Tervajärven laavulle. Latu-uraa pitkin kuljin mutta koitin kävellä ihan reunassa, koska latu oli vielä ihan hiihtokunnossa. Kaunis auringonnousu sekä joutsenten, kurkien, teerien ja hanhien konsertti. Voiko ihanammin päivän enää alkaa? Pikaiset risutulet ja teetä sekä Barebar-patukka aamupalaksi (joku unohti taas vaihteeksi eväsleivät kotiin) ja sitten paluu autolle ja virkistyneenä töihin. Iski hirmuinen hinku päästä tuonne yöksi.