Viimeinkin tämä kevät alkoi hitaasti mutta varmasti edetä. Olen kulkenut paljon lähimetsissä kevään etenemistä seuraillen, vaikka kummempia retkiä en nyt olekaan päässyt tekemään. Kevään suunnitelmiin kuului alkunperin hossanreissu kentien viime, tai viimeistään tänä viikonloppuna, sekä Köngäskierros tulevana Helatorstaiviikonloppuna. Mutta kainuussa on vielä täysi talvi, joten nämä hienot suunnitelmat siirtyvät nyt tuota tuonnemmaksi. Toivon että ehtisin Hossassa käymään vielä ennen kansallispuistokouhkauksen alkamista. Fiilikset tuon kansallispuiston perustamisen suhteen ovat ristiriitaiset. Toisaalta on hyvä että alue suojellaan, mutta samalla myös kävijämäärät kasvavat ja ennen niin rauhallisesta alueesta tulee pakostakin vähemmän rauhallinen. Toivon että kävijät kuitenkin olisivat siivoa porukkaa ja laavut ja tulipaikat pysyisivät kuitenkin yhtä siisteinä kuin ennenkin.
Pari viikkoa sitten olin aamukävelyllä jokivarressa ja meinasin saada kohtauksen kun jokin molskahti isosti joessa. Mielessä ehti jo käydä kaikki jättiläishauen ja taivaalta tippuneen meteoriitin väliltä, kunnes huomasin metelin aiheuttajan. Antaapa videoiden kertoa kaverista lisää.
Siinä se uiskenteli menemään pitkät tovit ja antoi minun kuvailla ja koirienkin tarkkailla menoaan, kunnes sai tarpeekseen ja lähti uimaan ylävirtaan. Olenhan sen toki tiennyt että joessa majavia on, ja kuullut myös niitä näkyneen tässäkin kohtaa, mutta enpä silti olisi osannut odottaa moista näkeväni. Hauska kohtaaminen! Itseasiassa näin sen vilaukselta toisenakin päivänä istuessani koskenniskalla rannalla. Kerran kävi molskauttamassa ja hävisi sitten omille teilleen.
Myös muihin otuksiin olen törmäillyt, jopa kirjaimellisesti, kun yhtenä päivänä sorsa lensi kylkeeni metsässä. :D Säikähti ilmeisesti Sallia ja lensi suoraan päin. Jäimme molemmat henkiin, mutta kyllä piti hetki miettiä että mitä ihmettä... Sitten on tietenkin näkynyt hankeen hyytyneitä sammakoita, hirvi, joutsenia, kurkia, telkkiä, kyyhkysiä, haukkoja jne. Aina ei tarvitse edes lähteä ulos, vaan keittiön ikkunastakin bongaa yhtä jos toista otusta, ja ihastelinpa yhtenä iltana kuusenlatvassa istuvaa tuulihaukkaa pesuhuoneen ikkunasta suihkussa ollessani. :D Pari päivää sitten taisi maakotkakin lennellä tuolla työmatkani varrella. Mukavaa kun luonto heräilee eloon toivottoman hitaasta keväästä huolimatta.
Hankintoja en ole nyt raskinut hirveästi tehdä, mutta yhden sentään kuitenkin kun halvalla sain. Semmonen mutkumähaluun-hankinta, joka on ollut mielessä jo vuoden päivät mutta ei ole kuitenkaan ollut mikään välttämätön juttu ja siksi jäänyt aiemmin hankkimatta. Mutta tässä se nyt kuitenkin on:
Jetboil Zip
Paino ilman kaasua.
Saas nähdä minkä verran tuolle käyttöä tulee kun tykkään kuitenkin hyödyntää nuotioita mahdollisimman paljon, eikä tuota "kattilaa" voi nuotiossa käyttää. Kenties sillä on paikkansa jossain tunturiretkillä missä ei nuotiota tule tehtyä. Hankin siihen myös pienen kaasusäiliön, joka pakkautuu keittimen sisään. On muuten änkyrä pakattava. Kaikki pitää olla just eikä melkein oikeassa järjestyksessä jotta kansi menee kiinni. Pienen palapelin pelaamisen jälkeen sain kaasusäiliön ja kumppanit asettumaan kattilan sisään sulassa sovussa.
Jäidenlähtöä 4.5.
Pellolla oli vielä reilusti lunta toukokuun alussa.
Porsas ojan väärällä puolella.
Varateltan varateltan koeyöpyminen.
Oikein hyvät unet tuossa sai, vaikka vähän väliä joku lintu rääkyikin minut hereille.
Kiitos ajatuksistasi. Lapsuuteni ja nuoruuteni Hossaa ei nytkään enää ole. On mullikoksi muuttuneita kangasharjukeitaita. Upea kanjoninäkymä on varustettu riippusillalla. Tavoite on ollut nimenomaan kävijämäärien nosto. Kun pyöräily ja autoilu on hyväksyttyä puiston sisällä tulee paljon tuhoa. Kävin murehtimassa Ölkyssä ja Hossan harjuilla enkä aio enää palata aarnialueelle, vaikka syntymäkoti ja tilukset ovat aivan naapurustossa. Metsähallituksen suunnittelijat vastasivat lausuntooni kuulemistilaisuudessa, että puisto pitää saada mahdollisimman monen kävijän ulottuville RIP
Tulipa vähän surullinen fiilis tuosta tekstistäsi. Paikallisille tämä on varmasti vielä ikävämpi asia kuin meille vierailijoille. Mutta toisaalta tietenkin ymmärtää senkin että kansallispuisto kävijöineen tuo myös elinkeinoa pieneen kylään. Ikävä vaan jos ja kun luonto siitä kärsii. Vaikeita asioita. :/
Kiitos ajatuksistasi. Lapsuuteni ja nuoruuteni Hossaa ei nytkään enää ole. On mullikoksi muuttuneita kangasharjukeitaita. Upea kanjoninäkymä on varustettu riippusillalla. Tavoite on ollut nimenomaan kävijämäärien nosto. Kun pyöräily ja autoilu on hyväksyttyä puiston sisällä tulee paljon tuhoa.
VastaaPoistaKävin murehtimassa Ölkyssä ja Hossan harjuilla enkä aio enää palata aarnialueelle, vaikka syntymäkoti ja tilukset ovat aivan naapurustossa. Metsähallituksen suunnittelijat vastasivat lausuntooni kuulemistilaisuudessa, että puisto pitää saada mahdollisimman monen kävijän ulottuville RIP
Tulipa vähän surullinen fiilis tuosta tekstistäsi. Paikallisille tämä on varmasti vielä ikävämpi asia kuin meille vierailijoille. Mutta toisaalta tietenkin ymmärtää senkin että kansallispuisto kävijöineen tuo myös elinkeinoa pieneen kylään. Ikävä vaan jos ja kun luonto siitä kärsii. Vaikeita asioita. :/
Poista