tiistai 30. elokuuta 2016

Lomareissun yhteenveto ja kenkäpurnausta

Siinä se taas hurahti kolme viikkoa pohjoisessa. Muutama retki ja sitten ihan vain mökilläoloa ja pientä kunnostushommaa sisältyi tähän reissuun. Niin ja kävihän meillä vieraitakin. Ilmat eivät olleet ihan niin hienot kuin viime vuonna, mutta eipä noissa silti suurempaa valittamista ollut. Muutama kunnon sadepäivä sattui onneksi mökilläoloajalle ja niistä otettiin kaikki ilo irti ihan vain makaamalla ja lukemalla. Viisi pokkaria taisi reissun aikana tulla koluttua läpi.

Retkistä enimmäinen suuntautui Finnmarkiin, missä olin jo nyt kolmatta kertaa samalla alueella, suvun perinteisillä kalapaikoilla. Toinen reissu oli pienoinen pikataival Paistunturin erämaan korkeimmalle huipulle Gaimmoaiville ja takaisin. Tarkoitus oli olla kaksi yötä, mutta kävelin vahingossa sellaisia päivämatkoja että ei siihen toista yötä enää saanut mahtumaan. Hieno reissu kuitenkin ja sääkin oli miltei helteinen. Kolmas ja viimeinen retki tehtiin Vätsärin laitamilla. Kolmen yön retkellä käveltiin vähän ja tulisteltiin paljon. Näistä tulee tietenkin kaikista omat raporttinsa tänne jossain vaiheessa.

Auton mittariin kertyi kilometrejä yli 4000 ja maisemia tuli nähtyä. Hyvä reissu siis kaikinpuolin ja nyt on hyvä hengähtää hetki kotosalla ennen viikonloppua, jolloin olisi lähtö ruskareissulle.

OI000900
Ruskan merkkejä jo.

OI000899

OI000898
Savulohta vieraille.

OI000897
Riekonmarjoissakin jo syysväriä.

OI000896
Sieniä on runsaasti.

OI000895
Kamera oli vähän itse säädellyt asetuksia. Ihan noin pitkällä ruska ei oikeasti ollut.

OI000894
Pakollinen maisemakuva Skadjaroaivilta.

OI000893
Tuulentuivertama tunturikoira.

OI000892
Päiväkävelyllä.

OI000890

OI000889
Teno.

OI000888

22.8. Teno.

OI000885
Nilijokisuu.

21.8. Kärpässieniperhe.
Kokonainen perhe kärpässieniä.

20.8. Illan värejä.
Auringonlaskun värejä.

OI000880
Mustikanlehdetkin ovat jo punaisia.

OI000879
Tatteja oli valtavasti.

OI000878

OI000811
Kiersimme Sulaojan luontopolun.

OI000810
Sulaojan väinönputkia.

OI000807

OI000806
Usva-aamu.

OI000805
Hälvenemään päin jo.

OI000804
Norjalaisia ribsejä. Hyviä!

16.8. Aamu-usvaa.
Vähän lisää usvaa.

OI000801

OI000800
Norjalaista limpparia. Melkoista sokerilientä, mutta tuossa ollaan selkeästi Vanni ja minä niin oli pakko ostaa. :P

23.8. Sadepäivän ilo.
Sadepäivän iloksi vähän muurikkalättyjä.

Kotimatkalla piipahdimme mutkan Partioaitassa Saariselällä, ja aikalailla heräteostoksena sieltä tähti mukaan uudet kengät. Otin tälle reissulle mukaan kaikki kolmet Meindlini, joista uusimmilla, Derbyillä kävelin Finnmarkin ja Vätsärin reissut ja vanhimmilla Paistunturin reissun. Vakuum ultrat olivat mukana lähinnä päiväretkiä varten ja muutaman pikku lenkin niilläkin heitin.

Finnmarkissa jo menomatkalla kantapäät hiertyivät pahasti ja oikean jalan päkiäosa kipeytyi ja varpaat alkoivat tikkuilla. Vasemmalla jalalla meni hieman paremmin, mutta loppumatkasta sekin alkoi kipuilla. Rakkolaastaristakaan ei jostain syystä ollut enää apua (vaikka yleensä se auttaa olemassa olevaankin rakkoon), vaan paluumatkalle lastasin kenkään sen verran paljon sukkaa että jalka ei varmasti päässyt liikkumaan kengässä milliäkään. Ei mitenkään mukava ratkaisu, mutta pakollinen jotta kantapäät olisivat olleet edes osan matkasta kivuttomat. Oikea jalka kipuili paluumatkallakin jonkin verran, muttei niin paljon kuin menomatkalla. Tokihan tuommoinen 16 kilsan kertarykäisy rinkan kanssa vain parilla pikkupaussilla on äkkiseltään aikamoinen rasitus jaloille, etenkin vinksahtaneille sellaisille, että en sitten tiedä minkä verran noista kivuista voi kenkiä syyttää.

Paistunturin reissulle päätin tosiaan ottaa nuo vanhat Meindlini, joiden kanssa aiemmin ongelmaa on ollut vain pehmeillä poluilla jäykän pohjan aiheuttamasta penikkakivuista. Ensimmäinen päivä menikin oikein mukavasti, oikean jalan varpaat puutuivat hieman, mutta pääasiassa jalat olivat kivuttomat. Toisen päivän alkumatkalla sitten alkoi kantapään kohdalla jalkapohjassa sekä päkiän kohdalla tuntua hiertymistä vasemmassa jalassa. Periaatteessa järjen olisi pitänyt jo tuossa vaiheessa puuttua peliin ja käskeä pysähtymään ja laittamaan rakkolaastari myös kantapohjaan (kantapäät olin laastaroinut varalta jo ennen lähtöä). Mutta enpä vain pysähtynytkään, eihän mulla ollut enää "kuin" 15 kilsaa kivistä laskeutumista alas tielle. Tuosta eteenpäin jokainen askel oli yhtä tuskaa, mutta hammasta purren vain kävelin eteenpäin. Mökillä sitten totesin että päkiässä ja kantapohjassa oli suurensuuret rakot, ja käveleminen oli melkoisen tuskaista ilman kenkiäkin. Puhkaisin kantapohjan rakon, joka oli se kipeämpi noista, ja siitä se onneksi pikkuhiljaa alkoikin parantua. Vanhojen Meindlien pohjalliset lensivät takkaan samantien. Ne, kuten noiden muidenkin Meindlien alkuperäiset pohjalliset ovat jotenkin typerää materiaalia, joissa jalka pääsee liukumaan ja siten myös hiertymään. Ja olivathan nuo tietenkin jo elämää nähneetkin 11 vuoden aikana.

Vätsärin reissun kenkävalikoimaa vatuloinkin sitten huolella. Kivikkoon halusin jäykemmät pohjat kuin Vakuum Ultrissa, mutta noilla vanhoilla kengillä en halunnut lähteä. Niinpä päätin antaa Derbyille vielä mahdollisuuden ja varustauduin rakkolaastareilla ja tuplasukilla, ja sivelin vielä jalkapohjat vaseliinilla ennen lähtöä. Pohjallisina toimivat villaiset Viva winter-tukipohjalliset, jotka sain viime syksynä testikäyttöön. Niiden kanssa jalka ei pääse liikkumaan kengässä, ja samalla ne myös tukevat lättänöitä kinttujani. Tällä kokoonpanolla reissu sujui jalkojen osalta oikein mukavasti, eikä oikean jalan päkiä ja varpaatkaan kovin paljoa oikutelleen, mitä nyt vähän muistuttelivat olemassaolostaan.

Alan jo siis olla hieman epätoivoinen kenkien suhteen, joten päätin sitten hetken mielijohteesta kokeilla vaivaisille jaloille suunniteltuja Hanwag Alta bunion- kenkiä. Liikkeessä sovittaessa ne tuntuivat jaloissa oikein mukavilta ja kalvottomuus ja nahkainen sisusta vaikuttavat hyvin kiinnostaville. Myös pohjan pitävyyttä arvostan aika pitkälle, ja ainakin liikkeen kuivilla kivillä ja koivunrungoilla kokeillessa se tuntui olevan kohdillaan. Varmuuden kenkien sopivuudesta tietenkin saan vasta kymmenien käveltyjen kilometrien jälkeen, joten vielä en sano mitään suuntaan enkä toiseen. Vedenpitävyyskin mietityttää, vaikka säännöllisen rasvaamisen pitäisi kyllä pitää nahka vedenpitävänä.Koko on numeroa suurempi kuin oma kokoni, mutta kun tykkään käyttää paria sukkaa päällekkäin, niin tilaa saa ollakin. Eipä ainakaan varpaat ota kiinni kengän kärkeen. Aika näyttää miten näiden kanssa käy. Tuo oikean jalan kipuilu tuskin on kengistä kiinni, mutta rakoista alan olla saanut tarpeekseni. Toki rakkoja nykyään tuleekin helpommin, kun talvella liian pienet juoksukengät hiersivät molemmat kantapäät verille asti. Onneksi on Combeed...

2016-08-30_04-45-08
Hanwag Alta bunion.

2016-08-30_04-45-30
Wibramin pohjat (ja aamuiselta puolukanpoimintareissulta jäänteitä)

2016-08-30_04-45-44
Innolla odotan, mille tämä nätti vaalea nahkasisus näyttää muutaman reissun jäljeen. :P

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti