lauantai 9. tammikuuta 2016

Operaatio joutsen

Joulun jälkeisenä sunnuntaina olimme tavalliseen tapaamme lähipelloilla hiihtelemässä ja koukkasimme mutkan myös jokirannassa, peltojen päässä, missä ruukaan usein käydä ottamassa kuvia. Hetken siinä räpsittyäni mies huudahti että katso, joutsen tuolla koskessa. Ja totta tosiaan, sulassa koskessa uiskenteli joutsen. Ajattelimme että kyse on vain ohikulkumatkalla olevasta yksilöstä, mutta asia jäi kuitenkin jollain tapaa painamaan mieltä.

Ensimmäinen havainto. Hailakka hahmo joutsenesta näkyy kuvan keskivaiheilla.
Seuraavana päivänä mies palasi koskelle tarkkailemaan joutsenta vähän tarkemmin ja pisti merkille että joutsen päästää yllättävän lähelle eikä lähde ihmistä pakoon. Tiistaina kävimme paikalla taas yhdessä ja teimme havainnon, että joutsenen siivet eivät näytä olevan ihan kunnossa. Siinä se uiskenteli menemään ja kaakatti meille, ikäänkuin olisi uteliaana tullut meitä katsomaan sen sijaan että olisi koittanut lähteä pois päin.




Tässä vaiheessa aloimme jo tosissaan huolestua joutsenen kohtalosta. Nyt sillä oli vielä runsaasti sulaa vettä, mutta seuraavalle viikolle oli luvassa kovia pakkasia ja edellistalvesta tiesimme, että koski tulisi jäätymään umpeen luultavasti jo tämän tulevan pakkasjakson aikana. Meillä ei ollut aavistustakaan mille taholle tällaisesta linnusta pitäisi ilmoittaa ja pikainen googlettelukaan ei tehnyt hullua hurskaammaksi. Niinpä päätin kokeilla somen voimaa, ja hetikohta sainkin linkin Pohjois-pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen sivuille, mistä löytyi lista numeroita, joihin voisi ottaa yhteyttä. Soitin heti yhteen ja näin homma saatiin alkuun. "Lintuihminen" kertoi että kiinniottaminen olisi mahdollista vasta kosken jäädyttyä umpeen, sillä lintu pysyttelisi visusti sulassa vedessä ja sinnepä on ihmisen mahdotonta päästä. Kävimme ahkeraa viestikeskustelua kosken ja joutsenen tilanteesta, jota me täällä tiiviisti seurasimme.

Lapista tultuamme riensin heti maanantaina katsomaan joutsenta. Koskessa oli vielä mukavasti sulaa, mutta koko ajan joutsenen tila kävi pienemmäksi ja pienemmäksi. Samalla huomasin erikoisen ilmiön, nimittäin koski oli puskenut valtavan määrän vettä jään päälle. Myös hieman alempana, sillan kohdalla oli suoranainen tulva.


Talvitulva



Tiistaina pidimme välipäivän joutsenen kyttäämisestä, jotta emme turhaan aiheuttaisi sille enempää stressiä. Tässä vaiheessa pakkanen alkoi kunnolla kiristyä ja keskiviikkona olikin jo 25 astetta pakkasta. Menimme koskelle ja sulaa oli enää muutamia neliömetrejä. Kerroin uutiset lintuihmiselle, joka lupasi ruveta järjestämään kiinniotto-operaatiota lauantaille. Kehotti kuitenkin meitäkin olemaan valmiina nappaamaan lintu kiinni jos se tulisi maalla vastaan. Joutsen saattaa kuulemma lähteä kävelemällä etsimään uutta sulapaikkaa ja metsässä sen kiinniottaminen olisi suht helppoa.

Tila alkaa kaventua.
Torstaina pakkanen hipoi kolmeakymmentä kun palasimme jälleen koskelle. Jo vähän ennen rantaa huomasimme joutsenen rantarisukossa ja pian selvisi että se on jumissa eikä pääse liikkumaan. Lähestyimme sitä varovasti, mutta ei se juuri jaksanut enää pyristellä pakoon. Vähän se yritti meille sähistä ja jokusen pyrähdyksen koitti ottaa, mutta siinä kaikki vastarinta. Huonossa kunnossa oli ressukka. Saimme sen irti risukosta ja minä jäin sen kanssa odottelemaan kun mies lähti kotoa hakemaan ahkiota. Joutsenen siivissä ja pyrstössä roikkui suuret jääkimpaleet, joten sen kantaminen olisi ollut hankala toteuttaa siten että siivet eivät olisi kärsineet. Niinpä ahkio oli paras keino joutsenen kuljettamiseen. Siinä se kyyhötti paikallaan ja tärisi kylmästä ja varmaan vähän pelostakin, onhan siinä luonnonelukalla aikamoinen hätä päällä puolustuskyvyttömänä ihmisen vierellä. Pitelin sitä nätisti kaulasta kiinni, mutta eipä se siitä olisi varmaan minnekään liikkunut vaikken olisi pitänytkään. Tuskin olisi seuraavaa päivää enää nähnyt jos olisi siihen jäänyt.

Siihen se oli takertunut.
2016-01-08_06-26-42
Sievästi odotellaan kyytiä.

Viimein mies ja ahkio saapuivat. Nostimme joutsenen sievästi ahkioon ja asettelimme peitteet päälle. Koko matkan meille se oli aivan liikkumatta ja mietin jo että liekö tuo enää hengissäkään kun pääsemme kotiin. Olihan se hengissä. Mies oli laittanut autotalliin lämmittimen päälle ja avannut koirien metallisen kuljetushäkin valmiiksi. Lintu siirtyi yllättävän siististi ahkiosta häkkiin, mihin se jäi lämmittelemään siksi aikaa kunnes saisimme sen johonkin parempaan paikkaan. (Autotallissa lämpötila oli ehkä hiukan plussalla tuossa vaiheessa, ja kuulemma se olisikin hyvä että lintua ei viedä suorilta huoneenlämpöön. Onhan se jo järjelläkin ajateltuna turhan raju sellainen yhtäkkinen 50 asteen lämpötilanmuutos.) En uskaltanut antaa sille mitään syötävää ennen kuin saisimme asiantuntijalta neuvoja mitä sille voisi antaa. Myöhemmin sain kuulla että kauran- tai ohranjyvät ja sulatetut pakasteherneet vesiastiasta tarjoiltuna olisivat joutsenelle käypäistä ravintoa, hyvä tietää tämäkin vastaisuuden varalle (vaikka toki toivon että vastaisuudessa tapaamani joutsenet olisivat ihan kunnossa olevia yksilöitä). Emme kuitenkaan ehtineet ruokintaa toteuttamaan, kun sain puhelun toiselta lintuihmiseltä, jonka viestini joutsenen kiinnisaamisesta oli tavoittanut, ja saimme lähteä viemään joutsenen hänen hoteisiinsa. Isäni toi ystävällisesti meille lantikan lainaan, sillä tuo koirien häkki ei meidän autoon kokonaisena mahdu, emmekä halunneet tässä vaiheessa alkaa lintua siirtämään laatikkoon.

OI000879
Joutsenkuljetus valmiina lähtöön.
OI000878
Seuraava osoite.
OI000877
Hoplaa!
OI000876

DSC_0588

DSC_0591
Harvemmin sitä tulee kuskattua joutsenta auton kontissa. 

Lintuihmisen luokse päästyämme joutsen oli jo vähän virkistynyt ja oli hienosti nokka ojossa ottamassa uuden auttajansa vastaan. Sinne se jäi kuntoutumaan ja tarkkailtavaksi ja jos sen siivissä ei ole muuta vikaa kuin puuttuvat sulat, se päässee jonnekkin sulapaikkaan talvehtimaan. Kesällä sen sitten pitäisi sulkasadon yhteydessä saada uudet sulat siipiinsä. Myöhemmin saimme viestin että jääkalikat oli saatu sulatettua lämpimällä vedellä ja joutsen oli alkanut syödä, mikä on hyvä merkki. Toivotaan että joutsen siitä toipuisi ja pääsisi jatkamaan normaalia joutsenen elämää. :)

Kiitokset asiantuntijoille arvokkaista neuvoista ja avusta joutsenen pelastamisessa. 

5 kommenttia:

  1. Hienoa että selvisi. Ilman apua sille olisi käynyt huonosti.

    VastaaPoista
  2. Hieno tarina ja onneksi Te olitte luonnossa liikkumassa että saitte pelastettua joutsenen elämälle,näin olisin myös itsekkin tehnyt .

    VastaaPoista
  3. Kiitos Seita ja Tauno kommenteistanne. Tosiaan, joutsen olisi ollut aikamoisessa pulassa ilman apua, varsinkin noiden jääkimpaleiden kanssa kun se ei juuri päässyt liikkumaan. Tokihan luonto on välillä armoton ja tämäkin olisi luultavasti päätynyt osaksi ravintoketjua ilveksen taikka ketun osuessa paikalle, mikä olisi tietysti ollut luonnollisin vaihtoehto. Mutta itselläni ei ole sydäntä jättää luonnoneläintäkään kitumaan ja kohtaamaan hidasta kuolemaa, mikäli vain sitä on mitenkään mahdollista auttaa.

    Nyt tämä joutsen uiskentelee Oulujoessa toisen laulujoutsenen ja kyhmyjoutsenen kanssa. :)

    VastaaPoista
  4. Hyvä että satuitte paikalle ja puutuitte tilanteeseen, ja että oli onnellinen loppu.
    Mekin paremman puoliskon kanssa viime vuonna pelastettiin kaksi peippoa katiskan sisältä, kun se oli jätetty lojumaan väärin päin. kyllä luonnossa liikkuminen kannattaa ja luonto kiittää :)

    VastaaPoista
  5. Voi, nuo katiskat, haavit ym ovat kyllä oikeita surmanloukkuja linnuille. :/
    Mutta juu, luonnossa liikkuminen kannattaa kyllä!

    Nyt näyttäisi siltä että joutsen siirretään Ranualle talveksi. Sen sulat keräävät edelleen jäätä niin paljon että ei siitä ole joessa talvehtimaan. Kesällä sitten nähdään että saako se kunnon sulat seuraavan sulkasadon jälkeen.

    VastaaPoista