Vuoden aloitus

Vuodenvaihdetta vietettiin tällä kertaa pohjoisessa. Uudenvuoden aaton aamuna kävin tekemässä pikaisesti työt ja jo ennen kymmentä pääsimme matkaan. Ajomatka on pitkä, kuten yleensäkin, mutta siihen on vain asennoiduttava siten että aikaa menee. Pysähdykset Rovaniemellä ja Sodankylässä, Ivalossa kauppa ja tankkaus, vielä juomaveden otto Sulaojasta ja ennen iltakahdeksaa olimme viimein Dalvadaksessa pakkailemassa tavaroita ahkioon ja rinkkoihin. Niin, ja etsimässä miehen lompakkoa, joka onneksi lopulta löytyi auton uumenista. 

Tästä se ylämäki alkaa.

Edessä oli taas mukava pikku nousu ylös mökille, josta jyrkin osuus hoitui naapurimökkiläisten kelkanjälkeä pitkin suht kivuttomasti. Pääsiäisreissusta viisastuneena minimoimme tällä kertaa tavaroiden määrän ja pakkasimme enimmät rinkkoihin, jotta ahkio ei olisi ihan kauhean painava. Siltikin siinä oli painoa varmaan 30-40 kg luokkaa, joka kyllä tuntui jyrkässä ylämäessä. Kahteen pekkaan vetämällä pulkka tuli kuitenkin kohtuudella perässä. Kelkanjäljen päätyttyä oltiinkin sitten paksun, pehmeän lumihangen armoilla. Pieni epätoivon häivähdys kävi mielessä astuessani uralta hankeen kun lumikenkä upposi kertaheitolla hangen läpi polvenkorkuiseen hankeen, mutta siitä sitä vain jatkettiin eteenpäin hitaasti mutta varmasti. Työnjako tehtiin siten, että minä menin edeltä ja tamppasin lumikengillä uraa jota pitkin mies tuli ahkiota vetäen perässä. Vähän ennen mökkitien risteystä vaihdoimme osia ja puin vetovaljaat päälleni ja nakkasin rinkan ahkion päälle. Viimeisen jyrkemmän pikku harjanteen päälle viimeinen metri meinasi olla tiukassa, mutta sinnillä sain kuin sainkin ahkion tulemaan ylös. Pehmeässä lumessa lumikenkien pito ei ole huippuluokkaa, eikä minulla ollut sauvojakaan, joista olisi voinut olla tässä kohtaa jo hyötyä. Viimein mökki oli näköpiirissä, nousuun meni tällä kertaa tunti.

Riekkoja ja pupujusseja riittää.

Vetojuhta työssään.

'

Perillä alkoi vimmattu lämmittäminen ja kamppeiden loniminen. Lämmintä päälle, makuupussit pöyhkeytymään, kynttilöitä palamaan jne. Koirat piti laittaa saunan puolelle sulamaan, sillä niiden turkeissa oli lumikahlauksen jäljiltä valtaisia lumipalloja ja sisällä mökissä niistä olisi muodostunut suoranainen tulva. Kun kaikki oli valmista niin päästiin nauttimaan juhla-ateria: sipsejä ja nakkeja. Rakettejakin näkyi naapurimökiltä puolen yön aikaan. Siinäpä sitä olikin riehaa kerrakseen ja unta ei juuri tarvinnut houkutella sen jälkeen kun oli kerran makuupussiin pötkähtänyt.

Perillä.

Uudenvuoden ateria.

Vähän meni hömpsis tuo naapurin rakettien kuvaaminen.

Lämpöä tupaan.

Uudenvuodenpäivänä ei kummempia touhuiltu. Nukuttiin pitkään, lämmitettiin kamiinaa, sulatettiin lunta saunavedeksi, savustettiin kodassa lohta ja lueskeltiin ja köllötettiin. Niin ja käytiinhän me koirien kanssa lenkillä n. 10 m kodan yläpuolella. Kyllä siinä jo lämmin tuli. :P

Päivän valoisin hetki.

Lauma "lenkkeilee"

Saunavettä sulatellaan.

Lellari pääsi taas mukaan ruuanlaittoon.

Oikein onnistunut savustus.

Vähän pottusalaattia ja paahdettua ja valkosipuloitua leipää kyytipojaksi.

Halpiskynttilät...

Lauantai kului aika pitkälti samoissa merkeissä kuin perjantaikin sillä erotuksella että kävin koirien kanssa pikku lumikenkäilyllä viereisen vaaran päällä maisemia katselemassa. Jos hanki olisi kantanut edes vähän paremmin, oltaisiin käyty ylhäällä avotunturissakin, mutta tuossa hangessa siihen, suuntaansa parin kilsan matkaan ei olisi valoisa aika riittänyt. Ja kun sääkin oli pilvinen ja harmaa, niin eipä senkään puolesta ollut hinkuja lähteä. Tuo noin tunnin pohnostus riitti oikein hyvin ja loppupäivän saattoikin taas keskittyä välttämättömiin askareisiin ja lukemiseen (ja päiväuniin). Tuolla sitä jotenkin elää enemmän luonnonvalon mukaan kuin täällä keinovalosaasteen keskellä. Lyhyen valoisan ajan jaksaa olla aktiivinen ja pimeän tuntua tekee jo mieli rauhoittua.

Lumikenkäretkellä.

Avoimemmalla paikalla hanki kantoi peräti kahden askeleen verran.

Se siitä hankikannosta.

Tämänpäiväisellä ruokalistalla lihapullia, pottusalaattia ja punajuurisalaattia.

Jälkkäriksi lättyjä. 

Mukava lumikerros kuistin kaiteella.

Sunnuntaiaamuna heräsimme hyvissä ajoin ja jo kahdeksan aikaan olimme autolla lähdössä kotimatkalle. Onhan nämä kaamosajan pikaiset piipahdukset vähän hölmöjä, mutta minkäs teet kun se hinku iskee että nyt pitää päästä. Kyllä nuo maisemat aina jaksavat ilahduttaa, ja erityisen hieno oli näky aamuhämärissä, kun rinnettä alas laskeutuessa Norjan puolen tunturimöhkäleet piirtyivät tummina vaaleampaa taivasta vasten. Loppumatkasta pöläytimme vielä pari riekkoa lentoon kiepeistään. Niitä on jäljistä päätellen melkoisen paljon tänä talvena.

Kotimatka alkaa.

Riekon kieppi ja lähtöjäljet.

Kotimatkaan meni taas aikaa, mutta turvallisesti päästiin kotiin. Hieno aloitus vuodelle, pääsiäisenä kenties seuraava reissu.