Tunturiunelmia: tammikuuta 2017

torstai 12. tammikuuta 2017

Risukeitinretkellä suolla

Sunnuntaina oli sievä aamu, joten pakkasin reppuun vähän tarvikkeita pientä hiihtoretkeä varten ja suksin suolle koirien kanssa. Ajoitus oli mitä parhain, sillä ehdin juuri sopivasti näkemään auringonnousun värjäämän taivaan sekä itse auringonkin ennen kuin pilvet peittivät sen ja toivat tullessaan lumituiskun. Hanki ei ihan kantanut, mutta paikoin tuisku oli tiivistänyt uuden lumen lähes kantavaksi ja pääasiassa hiihtäminen sujui helposti. Auringonnousu loi ihan todella hienon valon ja värjäsi koko tienoon punertavaksi. Matkanteko eteni verkkaisesti, sillä vähän väliä täytyi pysähtyä kaivamaan kamera esiin ja ottamaan kuvia.

"Vanni älä mene sinne kameran eteen..."

Hiihtelin suurinpiirtein pitkosreittiä mukaillen, vaikkakin muutamia mutkia tehden uudemmalle tulipaikalle, missä tein tulet risukeittimeen. Otin kotoa mukaan tarvittavat puunpalaset, mutta keräsin varalta risuakin mikäli omat "puut" eivät riittäisi veden kiehumiseen. Riittivät ne lopulta ja samoilla tulilla paistui makkarakin. Ei sitä kummoisia roihuja aina tarvita. Tulistelun aikana taivas oli mennyt pilveen ja alkoi tuulla ja tuiskuttaa lunta, joten suunnattiin suorilta takaisin autolle. Hyvä että tuli kuvailtua ja hiihdeltyä kaikessa rauhassa alkumatkasta.

Välillä joutui suoristelemaan nuotiota kun se meinasi kipata.

Tällaisia pikkuretkiä on toivon mukaan luvassa lisääkin sitä mukaa kun kevättä kohti mennään. Löysin lauantaina shoppailureissulla sellaiset hiihtohousut, joista olen viime keväästä asti haaveillut, mutta joita en silloin enää mistään löytänyt. Ne ovat Icepeak Noelia-mallia, joustavat ja ihanan pehmoiset ja hyvinistuvat. Ja sattuivat vielä löytymään kirkkaanpunaisena, mikä on ihan mukavaa vaihtelua ainaiseen mustaan. Tosin, tämä eka retki jo osoitti että noki näkyy punaisessa kankaassa aika kivasti. :D Jostain on myös päähäni iskeytynyt pieni läskipyöräkuume, mutta sen hankinta saa nyt vielä vähän odottaa.

Tämä viikko onkin mennyt flunssan kourissa. Jo maanantai-iltana ihmettelin kun oli aivan tyystin veto poissa ja pää kipeänä, ja tiistainahan se sitten iski päälle. Onneksi säät ovat "suosineet" sairastelua, ja toivon mukaan saisi taas pari seuraavaa vuotta olla sairastamatta.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Pakkasyöpyminen vol. 3 sekä tammikuun alkupäiviä

Vuosi alkoi viileissä merkeissä, kun pakkanen huiteli taas kolmenkympin paremmalla (vai huonommalla?) puolella. Taas säälitti pikkueläimet, nyt enimmäkseen linnut, jotka joutuvat melko koetukselle sinnitellessään kylmyydessä. Olen kyllä koittanut alkutalven aikana lihottaa näistä "omista" suojateistani pulleita, jotta niillä olisi hyvät mahdollisuudet. Ja koville pakkasille valmistin uuden rasva-siemenkakunkin, joka näytti tekevän kauppansa. Silti säälitti katsoa kun ne nostelivat pieniä kinttujaan kylmällä alustalla istuessaan. Melkein jo lähdin leikkaamaan solumuovista pienenpieniä alustoja, mutta en sitten kuitenkaan.

Normaalit ihmiset pysyttelevät kovilla pakkasilla tietenkin sisätiloissa peittojensa alla lämpimässä, mutta jotkut, vähemmän normaalit ihmiset taas kaivelevat kaapeistaan talviretkeilyvarusteensa ja painuvat pihalle niitä testaamaan. Tietenkin tosiretkeilijät lähtevät metsään, mutta tällainen vilukissamukatosiretkeilijä sentään jää kodin lämmön välittömään läheisyyteen voidakseen kipaista äkkiä sisälle, jos haasteet kävisivätkin liian suuriksi. Alustaksi valikoituivat 15 mm solumuovi ja Exped Downmat 9, jonka hankin viime talvena. Se on hienohelmalle mitä parhain alusta, melkein kuin sängyssä nukkuisi. Ei tunnu herneet tai muutkaan epätasaisuudet läpi. Makuupussikokoelmastani Cumuluksen Panyam 600 ja Alaska 1300 pääsivät myös mukaan testiin, Panyam ohuempana sisemmäksi ja Alaska paksumpana ulommaksi. Lisäksi mukaan lähti uusi Cumuluksen takkini tuomaan lisälämpöä kaiken varalta. Päälle puin kaksi merinokerrosta, ohuemman ja paksumman, angoravillaiset (ehkä) sukat, untuvatöppöset, tuubihuivin ja tietenkin karvalakin. Sitten vain koko joukkio takapihalle mittarin näyttäessä -30,7 astetta (koirat jäivät toki sisälle lämpimään).

Vanni haluaisi mieluummin leikkiä nopalla. Akan touhotukset on ihan tylsiä.

Jos ei näillä tarkene niin millä sitten?

Lupaavalta näyttää.

Mikäs tuossa on nukkuessa.

Pedin tekaisin tuttuun tapaan taivasalle ja suoraan lumen päälle. Tämä siksi että hätätilanteessa, joita varten tässä nyt testaankin (tällaisilla pakkasilla en tietentahtoen nimittäin reissun päälle lähde mutta sääennusteet ovat epäluotettavia...), ei välttämättä ole muuta tarjolla. Yötä ennakoiden olin päivän mittaan syönyt vähän normaalia tuhdimmin ja vielä ennen nukkumaanmenoa hörppäsin kupillisen lämmintä vettä ja nappasin jokusen pähkinän. Sitten vain makuupussien uumeniin ja unille. Tähtitaivasta olisi ollut hirmu kiva katsella, mutta jotta ei tarvisi hengittää raakaa pakkasilmaa, niin kirrasin sisemmän pussin hupun tiukalle ja vetäydyin syvälle pussien sisälle ja vedin vielä karvalakin lipan silmille. Siinä ei paljon tarvi maisemia katsella, mutta nukkuminenhan se tarkoitus olikin. Useamman päivän reissulla tämä ei toki ole paras tyyli, sillä untuviin kertyy turhaa kosteutta, mutta näin yhden yön aikana sillä ei vielä ole merkitystä. Uni maistui pääasiassa hyvin ja vajaan yhdeksän tunnin unien jälkeen päätin siirtyä sisätiloihin aamuteelle. Alkuyöstä meinasi olla hiukan kuuma, joten piti raottaa vähän sisemmän pussin vetoketjua. Muutoin oli melkoisen sopiva lämpötila, eikä alustan läpi tuntunut pahemmin kylmää tulevan. Aamulla mittarissa oli enää -21 astetta, joten pakkasennätystä tästä ei nyt tullut kyllä. Onnistunein pakkasyökokeilu kuitenkin tähän mennessä.

Hieman kertyi kuuraa yön aikana.

Vielä pitäisi testailla tuota Alaskaa yksistäänkin, että missä meillä sen kanssa mukavuusraja kulkee. Valmistajan mukaan comfort-lämpötila pitäisi olla -19, mutta veikkaan että se minulla vähän tuosta jää. Pussissa on kyllä tilaa sen verran reilusti, että sinne voisi pukea vaikkapa untuvatakkia ja -housua tuomaan lisäeristystä.

Pakkaspäivien parasta antia ovat tietenkin auringonpilkahdukset. Sain plussakeleillä tallottua lumikenkäreitit sen verran tiiviiksi, että pakkaset jäädyttivät ne kantaviksi ja niitä pitkin pääsi kulkemaan jalkaisin. Pieniä lenkkejä kiertelimme koirien kanssa keskitalven aurinkoa ihaillen.

Tästä sitä mennään taas valoa kohti ja edessä on toivottavasti paljon aurinkoisia kevättalven päiviä.