Juluma Ölökky ja pieni pala Hossaa

No niin. Viimeinkin sain kaikki 1000000 kuvaa ojennukseen ja ehdin jopa istahtaa koneelle hetkeksi kirjoittaakseni tarinaa tuosta meidän viikontakaisesta reissustamme. Kyseessä oli tämän kesän ensimmäinen viikonloppuretki ja ensimmäinen Hossanreissu (mutta tuskinpa vain viimeinen).

Perjantaina suunta kohti Kuusamoa ja Julmaa Ölkkyä, joka oli vielä näkemättä ja kokematta (vaikka se nyt Kuusamon puolella onkin niin lasken itse sen kuuluvaksi Hossaan kuitenkin). Lähtö venyi jonnekin 18 huiteille, joten perillä Julma Ölkyn P-paikalla olimme vasta joskus 21 aikoihin. Siinä kun lonitaan tavarat ja koirat ja akat auton uumenista lähtökuoppiin, niin olihan se jotain lähempänä 22 ennen kuin pääsimme lopulta polulle. Ilma oli lämmin, noin 20 astetta. Minulle aika sopiva lämpötila kun aurinkokin alkoi jo laskea eikä siis tarvinut paahteessa tallustella. Juoksucapreilla ja T-paidalla mentiin. Geetonnisia ei ollut lainkaan mukana tällä reissulla, mutta villapaita ja merinoa ja fleeceä rinkasta toki löytyi.

Reitillä oli melko paljon korkeuseroja ja kiveä ja juurakkoa, joten matkanteko eteni verkkaisesti. Välillä pysähdyttiin katselemaan maisemia ja hörppäämään vettä, mutta muuten emme pahemmin taukoja pitäneet koko viiden kilometrin matkalla.

Maisemia kelpasi ihastella (kuva: Mariella H)

Oli kai se hyvinkin puolen yön tietämillä kun Ölökynperän laavu viimein pilkotti metsän keskeltä. Ekkana koirat puuhun kiinni ja sitten pilkkomaan puita ja  tekemään tulia ja samalla siinä tietenkin muut perus iltarutiinit myös. Retkikaverilla odotti rinkassaan mieluisa yllätys: tortillapitsaa! Olihan se hyvää, eikä kyllä juuri muuta iltapalaa tarvinnutkaan. Yhden makkaran taisin siinä paistaa ja kaakaota nyt piti toki keittää myös, mutta aika pian painelimme nukkumaan, sen verran alkoi jo väsymys painaa.

Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Jo kahdeksan kieppeillä kun heräilimme, oli reilut 20 astetta lämmintä. Kuuma päivä siis luvassa. Kaveri se olisi vielä halunnut nukkua mutta nousihan tuo kun vähän heristelin kirvestä että nousetkos suosiolla. :P Aamutulilla paistui pekonia ja halloumia, kunnon suolatankkaus on hyväksi hellepäivänä. ;) Mukava ja sievä paikka tuo Ölkynperä, mutta sääskiaikaan saattaa olla jokunen ystävä...

Muutama tunti siinä taas vierähti aamujutuissa ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa. Ehkä ihan hyvä ettemme vielä tuossa vaiheessa olleet tietoisia siitä millainen taival olisi edessä... Jos perjantai-illan reitti oli vaikeahkoa kulkea niin tämä se vasta olikin. Siihen kun vielä yhdistetään kunnon helle niin huh mikä päivä. 5 km matka otti noin 4-5 tuntia kun joka välissä oli pidettävä taukoa ja kivisissä ja juurakkoisissa jyrkissä ala- ja ylämäissä sai edetä todella varovaisesti. Ja niitä mäkiä oli todellakin paljon. Onneksi myös pieniä puroja oli vähän väliä, niin vesitankkauksen kanssa ei ollut ongelmaa. En muista että olisin koskaan ennen retkilläni juonut noin paljon. Jokaisesta purosta meni ainakin yksi taittokuksallinen. Maisemat olivat hienot, joskaan eivät ihan samanveroiset kuin toiselta puolelta edellisiltana, koskapa tällä puolella polku kulki enemmän metsän suojissa. 

kuva: Mariella H

Joskus iltapäivällä saavuimme takaisin lähtöpisteeseen, eli P-paikalle. Päätimme pitää kunnon lounas- ja lepotauon ennen kuin jatkaisimme matkaa toiseen yöpaikkaamme Hossan puolelle. Pussipastaa ja leipää naamaan ja pientä peseytymistä Julumassa Ölökyssä. Itsehän pulahdin ihan uimaankin. Voin kertoa että vesi oli kohtuullisen kylmää, mutta virkistihän se mukavasti. Tästä tapahtumasta ei valitettavasti (onneksi) ole kuvatodisteita. x)

Tauon jälkeen matka jatkui vielä muutaman kilometrin verran. Olimme suunnitelleet kiertävämme Värikallion polkua Liha(pulla)pyörteen laavulle, mutta koska Ölökyn ähkäsy osoittautuikin odotettua rankemmaksi niin päätimme että jäämme jo Ala-Ölökylle yöksi. Tulisipahan yövyttyä sielläkin. Ja valinta osoittautuikin erinomaiseksi. Jo heti kun laavu alkoi pilkottaa puiden takaa, arvasin että kyseessä olisi todella kaunis paikka. Ja oikeassa olin. Eikä tällainen lämmin alkukesän ilta ainakaan yhtään pahentanut tilannetta.

Olimme jo melkoisen väsyneitä, ja koskapa olimme vasta syöneetkin, niin päätimme vain keittää kaakaota ja soppaa ja paistella lättyjä. Yhdeksän maissa kömmimme makuupusseihin ja aika pian uni veikin voiton.

Kuva: MH

Nuotiokokin puhtoiset kädet.

Voi ja helle. Lyömätön yhdistelmä.

Yön aikana sää muuttui ja alkoi sataa vettä, juuri niinkuin oli ennustettukin. Nousimme ylös joskus kahdeksan aikaan. Niin hyvä alusta kuin tuo Neoair onkin, niin 11 tuntia sen päällä makaamista alkaa jo vähän tuntua selässä ja menikin siinä hetki että pääsi ylös. Tulia emme jaksaneet alkaa tekemään sateessa, joten virittelimme aamupalaa varten trangian. Hyvinpä ne pekonit ja halloumit siinä paistuivat, samoin kuin kaakao- ja soppavedetkin.

Aamuhommien jälkeen lähdimme palailemaan eilistä reittiä takaisin autolle. Siinäpä ei sateessa juuri pysähdelty ja matka taittuikin nopsasti. Kahvilan katoksessa oli hyvä lonia tavarat kasaan ja pakkailla märät koirat ja kamppeet autoon. Ja sitten kotimatkalle. 

Hieno reissu tämäkin. Helle ei ole paras mahdollinen retkeilysää, mutta ei sitä ole kyllä kaatosadekaan. Molemmista saimme osamme tällä kertaa. Mukavasti tuli taas nähtyä uutta reittiä ja leiripaikkaa. Hossa ei pettänyt tälläkään kertaa. :) Lupailin edellisessä postauksessa raportoida Rocky roadin toimivuudesta retkiherkkuna. Joo tuota... muuten ihan jees mutta ei toimi helteellä, kuten ei mikään muukaan suklaa. x) Makkarat, pekoni ja halloumi sietivät helteen yllättävän hyvin eivätkä aiheuttaneet ongelmia vaikka vähän kylmäketju saattoi päästä siinä katkeamaan. Mutta omalla vastuulla toki näiden kanssa aina.

Täytyy kyllä vielä erikseen mainita, että vaikka nämäkin laavut olivat pääasiassa oikein siistejä ja viihtyisiä paikkoja, niin kummankin nuotiopaikalle oli jätetty foliota ja pillimehupurkkia lojumaan. Onhan tuo nyt liikaa vaadittu että ne palamattomat jätteet tuotaisiin pois metsästä. Luontohan on yksi suuri roskis!! Noh, me toimme roskat pois, mutta mukavampaa olisi tietenkin kun ei tarvisi muiden jälkiä siivoilla... 

Retkiherkkuja

Olen jo pitkään halunnut kokeilla miten rockyroad toimisi retkisuklaana ja nyt päätin sitten tämän toteuttaa. 3 levyä suklaata (valkoista, tummaa ja maitosuklaata), keksejä, vaahtokarkkeja ja kuivattuja karpaloita kaupasta ja hommiin. Ekka keksit muruiksi ja vaahtokarkit pienemmiksi paloiksi, sitten uunivuokaan kelmuvuoraus ja suklaat sulamaan. Tarkoitus oli saada aikaan raitoja valkosuklaalla, mutta sepä sekoittuikin muun suklaan joukkoon turhan helposti joten en saanut raitoja. Noh, eipä tuo haittaa. Yhdistin siis sulatetut suklaat, kaadoin n. puolet vuoan pohjalle, lisäsin muut roippeet ja kaadoin loputkin suklaat päälle. Koko komeus jääkaappiin, missä se oli noin puolessa tunnissa jähmettynyt. Leikkelin levyn sopiviin annospaloihin ja nakkasin takaisin jääkaappiin. Yhden palan maistoin ja hyvää se oli, joskin ihan hirmu imelää evästä. Mutta eipä sitä toki ole tarkoituskaan syödä kilotolokulla yhdellä kertaa. Viikonloppuna selviää että miten se retkioloissa toimikaan. ;)

Viime viikonloppuna kävin puolangalla mökillä ja poikkesin katsomassa myös vähän nähtävyyksiä, auhtokalliota ja hepoköngästä. Yhtä hienoja olivat kumpikin kuin aina ennenkin. :) 

Tänään otetaan suunta kohti itää. Saas nähdä mitä onkaan luvassa, raporttia seuraa ensi viikolla. :)

Kaatopaikka

Kävin metsälenkillä koirien kanssa  pitkästä aikaa tuossa metsässä ja heti alkumatkasta vastassa oli tällainen hemaiseva näky. Taidan jättää sanomatta mitä tästä ajattelen, koska se olisi vallan painokelvotonta tekstiä se. Päällimmäisenä mielessä vain kysymys MIKSI??

Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen laatuaan noissa metsissä. Sieltä on vuosien varrella löytynyt näiden perus sohvien, hellojen, auton akkujen ja renkaiden lisäksi myös useampia kuolleita koiria ja kissoja ja poltettuja autoja. Mutta silti nämä saavat aina aikaan melko kovan vihastumisen. Huoh... Olisi hirmu kiva tietää millainen tyyppi tämmöisen takana on.

Ja sitten vielä toinen miellyttävä löytö tälle päivälle omalta lattialta. Koirilla on kyllä punkkimyrkyt niskassa, mutta hyvinpä oli eläväinen, joskin hieman ylensyönyt kaveri tämä. Yäk!!  

Ps. Eka päivitys puhelimella, ihan vain kokeeksi että miten tää toimii. :)

Pikaretki Tervajärvelle

Olen jo pitkään katsellut tätä uutta tervareitistöä sillä silmällä, että sitä pitäisi päästä talsimaan jonkunlaisissa pätkissä. Karttoja ja tietoa reitistä on vaan vähän heikosti saatavilla, joten se on sitten aina jäänyt. Kallioselän tuvalla olen melkein käynyt viime keväänä, ja Pilpajärven polun olen tokkiisa kiertänyt, mutta siinäpä se onkin sitte ollut. Nyt sitten kun olin yön Muhoksella siinä melko lähellä tervareitistöä, niin päätin käydä vilkaisemassa reittiä vähän tarkemmin.

Tervajärven laavulle oli kyltin mukaan matkaa 1,5 km. Parkkipaikka on tietenkin tehty siihen kohtaan, missä kulkee talvireitti, joten päädyin kulkemaan sitä pitkin laavulle. Virhe, koskapa jalassa olivat vain matalavartiset kalvottomat kengät. Mutta minä kun olen tämmöinen, että periksi ei anneta, niin sinnittelin sitten märillä jaloilla laavulle saakka. Viimeinen suonylitys ennen laavua oli vähintäänkin mielenkiitoinen. Siinä kun seisoskelin nilkkoja myöten hyytävän kylmässä suovedessä, niin kävi mielessä kyllä että miten ihminen voi olla näin typerä?? Ilmeisen helposti näköjään. Mutta ei kai siinä, elämä on valintoja. Kahlasin laavulle, puristelin sukista enimmät vedet ja vetäsin kengät takas jalkaan. Onneksi en ole vielä luopunut villafroteesukista. Niillä kyllä tarkenee vaikka vähän kastuisikin.

Laavu oli oikein sievällä paikalla, joskin panin merkille että jos pohjoisen suunnasta käy kova tuuli, niin voi olla vähän toivotonta nukkua. Laavun etuseinä on melko korkea, ja tietysti ylös asti avoin, joten sopivan tuulen saattelemana sadekin varmaan tulisi laavuun sisälle. Mutta tyynellä säällä varmastikin mahtava paikka. Pitäähän se käydä joskus koeyöpymässä. Kovin kauaa en viitsinyt räntäsateessa märillä jaloilla siellä maisemia ihastella, vaan lähdin tallustelemaan takaisin tietä kohti, tällä kertaa ihan sitä kesäretkeilyreittiä pitkin. Suurin osa kahden kilometrin matkasta kuljettiin tietä pitkin, joten sinällään se talvireitti oli mukavampi vaihtoehto...jos siis olisi kunnon kengät jalassa. Vielä viimeinen noin kilsan pätkä pikitien reunaa takaisin lähtöpaikkaan ja autolle. Kyllä tuosta mukavan yöpymisretken saisi tehtyä, ja jos matkanteko maistuu niin muutama kilometri laavulta eteenpäin on jo seuraava laavu. Pitäisi melkein käydä sekin tutkimassa että onko millainen paikka noin niinku yöpymistä ajatellen. Tuolla Muhoksen suunnilla tulee nyt liikuskeltua varmasti enemmänkin, kun on eräänlainen tukikohta nyt siellä. Saapa nähdä mitä kiintoisaa sieltä vielä löytyy. :)

Illalla lähdin vielä kylään kaverin luokse Liminkaan, ja illalla saimme idean että mennäänpäs marraskuulta tutulle Eeronmäen laavulle makkaranpaistoon. Sinne siis. Oli sievä ilta, mitä nyt vähän räntääkin koitti sadella. Mutta eipä semmoinen meitä lannista. Samalla teimme vähän retkireittisuunnitelmia tuonne loppukuulle. Ihanaa, kohta pääsee pakkaamaan rinkkaa ihan oikealle reissulle!! :)

Isokankaan polku vol. 2

Jälleen Isokankaalla. Tällä kertaa ei mentykään ihan vain laavuilemaan, vaan kierrettiin koko polku ikäänkuin harjoitusreissuna tulevaa kautta varten. Voi sitä innostusta ja riemua, kun odottelin retkikamuja Korpilammen riistapolun p-paikalla perjantai-iltana koirien ja rinkan kanssa. Sää oli mitä hienoin, +10 lämmintä ja aurinko paistoi. Tavoitteena oli kävellä pe-iltana Kummunkorven laavulle yöpymään ja lauantaina sitten talsia loput lenkistä. Kiertosuunta tällä kertaa myötäpäivään.

Reissukaverit lähtivät Isokankaanjärven laavulta, joten jouduin heitä hetken odottelemaan p-paikalla. Olisiko ollut noin 18.30 kun lopulta kamut saapuivat paikalle ja pääsin itsekin starttaamaan retken. Sulaa ja suurimmalta osin kuivaakin polkua oli hyvä tallustella. Rinkka tuntui edelleenkin hyvältä selässä ja koiratkin käyttäytyivät hyvin. Kaikki siis erittäin täydellistä! Noin tunnin kävelyn jälkeen saavuimme laavulle ja pääsimme tekemään tulet ja muut perinteiset iltajutut. Siinäpä se vierähtikin tulistellessa ja syödessä ilta nopeasti. Ihan mahtava keväinen tunnelma kaikkine tuoksuineen ja linnunlauluineen! Tätä kai sitä on taas koko pitkän talven odottanutkin! Puolen yön maissa kömmimme makuupusseihin.

Lähtökuopissa.

Hyvää polkua, sievää metsää ja kevään tuoksu ilmassa. Kelpaa!

Tutulla laavulla jälleen.

Kauhaisu lähteestä. Kaveri näki lähteessä sammakon. Prinssi kenties?

Erinomaisten yöunien jälkeen puoli yhdeksän maissa herätys ja vastahakoisesti ylös lämpimästä pussista. Illalla meinasi vähän palella, mutta yön aikana oli ennemminkin kuuma. Lämpötila oli jossain vähän plussan huiteilla. Ehkä mun pitäs ihan tosissaan ruveta harkitsemaan sitä kesäpussin hankkimista...

Aamu valkeni aurinkoisena.

Esimerkillinen nuotio.

Ja pekonia!

Aamupalan ja pakkailun jälkeen matka jatkui jälleen noin 11 aikaan. Lompsin taas muita edellä ja saavutin noin tunnissa Isokankaanjärven, missä oli meneillään joku partiolaisten juttu. Jättiläisteltta ja kaikkee. :D En siis jäänyt odottelemaan reissukavereita vaan jatkoin vain törkeästi matkaa. Matkanteko tuntui taittuvan mukavasti, joten päätin että kierrän vielä lisäksi Korpilammen riistapolunkin. Näin ollen matkaa kertyi lauantaille n. 8 km ja kaikenkaikkiaan koko reissulle noin 12 km. Ihan mukava lenkki.

Aamutulistelua.

Reppu, reissunainen ja reissukoirat liikkeellä jälleen.

Juomatauko.

Pitkospuilla pällistelyä.

Purossa virtaa vesi, mutta kaikenkaikkiaan aika kuiva kevät nyt.

Korpilammella asustaa joutsenpariskunta.

Korpilammen laavu.

Puusavottaa on tehty.

Loppusuoralla melkein jo.

Ei tätä nyt varsinaisesti voi kutsua retkikauden avaukseksi, kun ei se kausi oikeastaan missään vaiheessa päättynytkään. Mutta eräänlainen rinkkakauden avaus kenties, kun tää nyt oli ensimmäinen tämmönen oikea retki kuitenkin. Sitä fiilistä, mikä polullakävelemisestä tuli, ei voi oikeen sanoin kuvailla muuten kuin että "tätä lisää!" Nyt vaan sitten suunnittelemaan seuraavia koitoksia. Ai että!

Huhtikuun laavuilua

Taas tämmöinen tavallisen tylsä laavuyöpäivitys, mutta pitäähän nämä kirjata tänne ylös että  pysyy perillä maastoöistä jo ihan haasteenkin takia.

Kävin siis taas nukkumassa laavulla pe-la-välisen yön. Menossa mukana kaksi koiraa ja minä, sekä minun uusi rakkaani, jonka esittelen tässä lopussa. Tavalliseen tapaan illalla Isokankaalle, rinkka selkään ja laavulle, tulistelua, makkaranpaistoa ja kaakaota ja makuupussiin. Kuu pilkahteli pilvien raosta ja tuuleskeli vähän. Lämpötila plussan puolella ja ilmassa kevään ja kostean metsän tuoksu. Ei paha!

Minulla kilahti tässä muutama viikko sitten tosi pahasti, ja menin ostamaan älypuhelimen. Nyt sitten sain jopa liittymänkin auki, joten tämä maalimanlopun vekotin oli tietysti mukana retkellä ja kuvatkin ovat sen käsialaa (ja laatu sen mukaista).

Rauhoittava elementti

Aamuseiskalta herätys.

Tulipaikka on vähän huonosti toteutettu, mutta van se luottaa!

Lähde kevätasussaan.

Varovasti kun kauhasee niin ei tule "ameeboja" mukaan.

<3

Aamiainen.

Sitten se minun mussukkani. Tässäpä se nyt on. Kävin viikko sitten sen hakemassa Tampereelta ja reissukirva jäi sinne tamperelaisia ilahduttamaan. Kyllähän se nelivetofarkku ois ollu retkeilyn kannalta käytännöllisempi, mutta tää on silti vaan niin <3 <3.

Kesärenkailla mentiin vähän zippaliiraa, mutta onneksi on luistonesto. ;)