Pikkujouluretki 2017

Viime viikonloppu vierähti retkeilyn merkeissä. Retkiystävän kanssa suunnitteilla ollut loppysyksyn retki saatiin lyötyä lukkoon kun sääennustekin lupaili kohtuullisehkoa säätä. Perjantaina päästiin vasta illalla lähtemään, joten valittiin reitti siten, että eka illalle jäisi lyhyt ja helppo matka kuljettavaksi ottalamppujen valossa. Muikkupuron laavu oli minulla vielä yöpymättä, ja sinne kun menee nykyään esteetön polku, niin valitsimme sen ekka yöksi. Autolta pääsimme liikkeelle vasta puoli 10 maissa, ja mitäs meillä olisi 1,5 km kävelymatkassa mennyt, parisenkymmentä minuuttia korkeintaan. Aloimme hetimmiten valmistaa illallista, joka koostui tällä kertaa ystävän tekemistä lihapullista ja jauhemuussista. Hyvää oli, vaikka röyhkeästi syötinkin loput annoksestani koiralle kun en ihan kaikkea jaksanut. Sitten vaan makuupussien uumeniin ja unille.

Kamppeet pakattu.

Eka illan illallinen: muussia ja ystävän tekemiä lihapullia.

Tervastulien polttaminen tuulessa on vähän tämmöstä.

Aamulla heräiltiin joskus 8 maissa, kun alkoi jo olla valoisaa. Vietettiin rauhallinen aamu puuron, voileivän, sopan ja teen merkeissä. Illalla ja yöllä oli tuullut kovaa, mutta aamulla tuuli näytti hiukan rauhoittuneen. Hyvä niin, koska tuuli kylmettää ikävän helposti.

Aamutunnelmia.

Salli miettii että kehtoaiskohan tuota nousta.

Hallittu kaaos.

Alaska1300-pussimme tuulettumassa.

Muikkupuro

Pukki matkusti ruokatermarin kanssa sulassa sovussa.

Olenkohan muistanut kuvata nuotiota lainkaan...

Hyvää Suomi-teetä. Mustikanmakuista.

Matka jatkuu.

10.30 Lähdettiin liikkelle. Alkumatkan kuljimme sorareittiä takaisinpäin, mutta poikkesimme siitä Pitkä-Hoiluan rantaan, jota lähdimme seurailemaan kohti Lipposensalmea. Sovimme siinä, että jos jompikumpi joutuu joskus pyörätuoliin, niin toinen sitten vie hänet Muikkupurolle. Tai ainakin sitten vanhoina rollaattorien kanssa voimme lähteä yhdessä retkelle. Mutta toivon mukaan sitä ennen ehditään vielä jokunen retki tehdä ihan omin jaloinkin.

Sorapolkua matka taittuu joutuisasti.

Pitkä-Hoilua oli jo jäässä.

Koiran kantoi, minua ei.

Lipposensalmella pidimme lounastaukoa. Paikalle saapui myös mukava perhe, jotka olivat Hossan vakikävijöitä jo kolmen vuosikymmenen ajalta. Mukava oli porista siinä lounasvesien kiehumista odotellessa ja syödessäkin. Siinä kun olimme lähdössä, niin ystäväni meni vielä rantaan juottamaan Mörköä ja kiljaisi että "Täällä on monneja!" Me muut syöksyimme katsomaan, ja kappas vain, siellä oli pari madetta jään alla ihan rantavedessä. Tai ainakin luultavasti olivat matikoita, en oikein muutakaan tuon muotoista kalaa keksi. Aika erikoista.

Lipposensalmi saavutettu.

Partaukkoja.

"Monneja". Tumma erottuu paremmin, vaalea vähän heikommin alavasemmalla.

Matka jatkui ensin Lounajan rantoja ja sitten kohti Jatkonvaaraa. Välillä saimme kunnon räntäkuuron niskaamme, mutta onneksi sade jäi suht lyhyeksi. Olin ottanut takin pois tauolla ja kävelin villapaidalla, joka hengittää mukavasti, mutta toki myös kastuu räntäsateessa. Ja laiska kun olen niin en jaksaisi tietenkään pysähtyä ja purkaa rinkkaa ja muuta kuormaa vain laittaakseni takin päälle. Onneksi tältä operaatiolta tosiaan nyt vältyttiin. "Minä en kyllä lähde retkelle räntäsateessa"-kommenttini nauratti taas. Tein sen jo toista kertaa tälle vuodelle...

Hakokosken laavu saavutettiin kello 16.06. Loppumatkasta olisi jo ollut käyttöä lampulle, mutta eihän sitä viitsinyt jäädä kaivelemaan. Onneksi hämäränäköni ei ole huonoimmasta päästä ja laavulle päästiin kommelluksitta. Ystävä jäi tässä vähän jälkeen, kun laitoin vissiin jonkin supervaihteen päälle. Niinpä kerkesin jo aloittaa puunpilkkomisen ennen kuin loppu seurue saapui paikalle. Tuttuun tapaan teimme tulet, laitoimme makuupussit valmiiksi ja sitten ruvettiin ruoanlaittoon.

Tuli mieleen kesäkuinen retkeni. Sää oli silloin tismalleen samanlainen. :D

Sallin illallinen

Tämän illan ateria oli poronkäristys pottumuusilla ja jälkkäriksi oli pikkujouluretken teeman mukaisesti lumiukkosoppa, joka siis koostuu kaakaosta (kermatilkalla), vaahtokarkeista ja karkkitangosta. Kyytipojaksi tuhottiin mukana kulkenut joulupukki. Viime vuoden retkestä viisastuneena en ottanut nyt sitä halvinta ja pahimmanmakuista pukkia, vaan Kinder-merkkisen laatuyksilön. Eikä tarvinnut pettyä.

Ilta kului siinä mukavasti tulistellessa ja jo seitsemän jälkeen kömmittiin pusseihin. Unta ei juurikaan tarvinnut houkutella, mutta yhden aikaan heräsin ja totesin migreenin alkaneen. Olin jo ilakoinut, että viiden päivän putki oli viimein hellittänyt, mutta eheei nyt sentään. Se vaan tuli nyt vähän epätavalliseen aikaan. Nakkasin jotain lääkkeitä naamaan ja onneksi se oli aamuun mennessä sitten helpottanut (vain alkaakseen kotimatkalla uudelleen). Taidettiin siinä melkein kellon ympäri nukkua, ja vähän ennen valoisaa noustiin sitten ylös aamutoimiin.

Poro käristyy.

Vitsikäs ystäväni oli ottanut mukaan hautakynttilän.

Ottalamppukatastrofinuotiokokki työssään (kuva: MH)

Kuva: MH

Illallinen valmis. Ja tuo hempatin pukki taas menossa mukana.

Ihan oli tasaväkiset annokset. 😆

Jälkkäriksi lumiukkosoppaa...

...ja kuinkas kävi pukille...

...sinne päätyi osaksi jälkkäriä!

Mörkö väsähti.

Ihana on loikoilla, kun ollaan leirissä ja vatsa on täynnä lämmintä ruokaa (sekä vähän pottumuussia ja käristystä).

Iltatunnelmaa ottalampulla...

...ja ilman.

Lisää partaukkoja.

Aamu alkoi, kuten yleensäkin, tulien teolla ja veden keittelyllä. Ensin koirat saavat annoksensa, minkä jälkeen on ihmisten vuoro. Loput voileivät ja keksit tuhoutuivat ja kaveri koitti sinnikkäästi syödä päiväysvanhoja retkipuurojaan pois. Minä en tälle toiselle aamulle ollut ottanut puuroa, kun en siitä niin hirveästi välitä. Juomaksi oli vaihteeksi glögiä. Tuo Marlin glögitiiviste on kätevä retkillä ottaa pienessä pullossa mukaan. Keksejäkin oli vielä puoli pakettia jäljellä. Miten me nyt tuollain oltiin ne jätetty syömättä. 😱

Aamiaista odotellaan...

Aamiainen, ja huonosti syöty keksipaketti! Kyllä nyt ollaan huonosti herkuteltu. 😱

Aamu alkaa hämärtää.

Vielä hetki tulilla ennen kotiinlähtöä.

Kamppeet taas kasassa.

Tänä aamuna oltiin vähän ripeämpiä kuin edellisenä, ja matkaan päästiin jo yhdeksän kieppeillä. Matkaa ei ollut pitkästi, mutta reitti Hakokoskelta Hossaislammin P-paikalle on juurakkoinen ja mäkinen, joten yön aikana sataneessa märässä lumessa edettiin varovaisesti. Suottavirran sillalla näin elämäni ensimmäiset koskikarat. Eihän niistä 17-millisellä objektiivilla mitään kuvia saanut, mutta ei se mitään, pääasia että näin ne. Alle tunnissa oltiin autolla ja valmiina lähtemään kotimatkalle. Tiellä olla möllötti pieni porotokka, joita piti tietenkin kuvata auton ikkunasta kuin turistit ainakin.

Reppu ja reissukoira.

Aavistus auringosta.

Toinen ottaa rennosti viimeiseen asti...

...toinen ulvoo että lähetään jo!

Heippa Hakokoski.

Ihanan viettävä polku.

Kuvassa esiintyy koskikara...jossain tuolla kauemman puunrungon päällä. 

Reissuakka ja -koira. Kuva: MH

Paluujuomat.

Tokka tiellä.

Ihan sievä poronen.

Sen pituinen se. Onnistunut ja mukava retki. Hossassa oli jo mukavan hiljaista ja lumitilannekin oli vielä varsin hyvä. Sään piti olla tuulinen ja räntäsateinen, mutta lopulta vain ekana yönä tuuli mainittavasti, ja räntää satoi enemmälti vain toisena iltana ja yönä, juuri sen ajan kun olimme laavun suojissa.