Tunturiunelmia: Teknisiä vempaimia ja talvikuvia

Avantouinnista on nyt alettu toipua. Ekka yö meni ilmeisesti adrenaliinipiikin takia hyvin vähillä unilla, mutta kummempia traumoja tuo tapaus ei tunnu jättäneen. Sen verran kai kuitenkin viisastuin, että jäät olen nyt kiertänyt kaukaa ja ojanpohjiakin kulkiessa kieltämättä mietityttää että kuinkahan syvälle siinä uppoaa kun jää pettää. 🙈

Uintireissusta suivaantunut elektroniikka ei koskaan toipunut järkytyksestä. Kamera oli aivan totaalisen kuollut (vain muistikortti jäi henkiin) ja puhelin kärsii vakavista traumoista ja haluaa vain ottaa kuvia kaiken aikaa. Niinpä heti lauantaina ohjelmassa oli suunnistaminen puhelinostoksille. Mukaan tarttui Sony Xperia XA, jonka ajattelin olevan suht lähellä entistä Xperia Z1-luuriani. Tuo Z1 on ollut lähes täydellinen puhelin, joten vähän harmittaa että täysin vastaavaa ei enää ole saatavilla, mutta täytyy nyt vain tyytyä tuohon XA:han, joka ei ainakaan akunkestoltaan vaikuta yhtä hyvältä. En myöskään usko sen kestävän yhtä paljon putoamisia milloin laattalattialle, milloin lumihankeen, lätäkköön jne, kuin edeltäjänsä. Parannustakin kuitenkin on ainakin näytön kirkkaudessa. Eiköhän tuon kanssa sinuiksi tulla.

Kameraosastolla vaihtoehtoja ei ollut kuin kaksi. Hyväksihavaitulla Olympus Pen-linjalla halusin ehdottomasti jatkaa, ja tällä hetkellä tarjolla oli jo vanhempi malli E-PL7, joka minulla oli keväällä testissäkin, sekä uutukainen E-PL8-malli. PL7 ei silloin testaillessa omaan E-P5:n verrattuna tuntunut omaan käteen niin sopivalta, joten en ollut siitä niin hirveän innostunut. PL8 löytyi lopulta vain 50 euron hintaerolla seiskaan verrattuna, joten päätin että ostan sen, vaikka en sellaista ollut edes koskaan nähnyt. Kun kamera sitten eilen saapui, niin valinta osoittautui erittäin hyväksi. Entiseen kameraani nähden tuossa ei valtavaa eroa ole käytettävyydessä, ja se on minusta paljon jämäkämmän ja laadukkaamman tuntoinen kuin PL7. Näin päivän testailun jälkeen olen ollut oikein tyytyväinen, vaikka entistä kameraa on siltikin vielä vähän ikävä.

Olympus Pen E-PL8

Tässä kohtaa täytyy antaa iso peukku Lähitapiolaan. Tein vahinkoilmoituksen netin kautta maanantaina, ja noin puolen tunnin kuluttua sain korvauspäätöksen ja rahat olivat tilillä seuraavana päivänä. Eikä korvaussummassakaan ollut valittamista. Esimerkillistä toimintaa!

Niin, kaiken tämän riemun keskellä myös autoni on viettänyt jo toista viikkoa pajalla hajonnutta turboa potemassa. Saapa nähdä milloin ja miten ison laskun kera senkin saan takaisin...

Helmikuussa, kun elämä oli vielä mallillaan, ostin viimein kauan haaveilemani Garmin Etrex touch35-GPS:n. Pienen alkukankeuden jälkeen meistä on tullut ihan hyvät kaverit. Kirjoittelen siitä vaikka jossain kohtaa vähän enemmänkin juttua. Jostain kumpusi myös villitys että pitää saada sellainen aktiivisuusranneke (ihan ku näitä vempeleitä ei olis jo ihan tarpeeksi). Jotta säästyisin useamman sovelluksen latailulta (ja käytöltä), päätin ostaa senkin Garmin-merkkisenä. Tai siis oikeastaan toivoin sen äidiltä synttärilahjaksi ja nyt vanhenemispäivän koittaessa kävin sen sitten ostamassa. Kun en ole moista vekotinta ennen omistanut, niin on hankala sanoa vielä juuta taikka jaata sen toimivuudesta. Tai no, tuntuuhan tuo toimivan kyllä.

Garmin Etrex touch35

Kosketusnäyttö toimii hyvin myös pienen lumipesun jälkeen.

Garmin Vivosmart HR. Väri tietenkin violettia.

Siinäpä kai tärkeimmät kuulumiset. Tänään tosiaan pyörähti kolmekymppiä mittariin. Johan tässä alkaa tuntea olonsa vanhaksi. Ja ilmeisesti nyt pitää yrittää alkaa käyttäytyä niinku aikuiset, ainaki välillä. Huh. Retkeilyrintamalla on nyt hiljaista. Ei ole tullut edes tulisteltua muuten kuin leivinuunin äärellä, niin no paitsi kävinhän minä helmikuun lopulla mökillä ja tein pikku risutuliretken. Melkein jo pääsi unohtumaan. Mutta onneksi kevät koittaa ja parin kuukauden päästä varmaan pääsee jo sulanmaanretkiäkin tekemään. Jee!

Loppuun vielä helmi-maaliskuun kuvia. Mahtavia aurinkoisia päiviä on ollut ihastuttavan paljon viime aikoina.

Alaska-pussi sai ikioman pakkauspussin.

Tärkeä varoitusteksti. :D

Mökki ja takkatuli. <3

Yksi minun maailmani parhaista paikoista.

Aikaan kun vielä uskalsin jäälle mennä.

Laavukin vielä pystyssä.

Suollehan sitä piti lähteä.

Risutulet.

Teemaan sopivaa teetä.

Makkarakin paistui (tai ainakin mustui).

Välillä tuiskutti lunta.

Talvihamekin tuli ostettua ku halavalla sain. Ihan kätevä taukovaate.

Minkäköhän jäljet lienee. Ketulle turhan isot...

Kelkkareittiä pitkin takaisin.

Sunnuntaiaamun sää oli ihan mielettömän hieno.

Tavarat kulkivat pulkassa oikein hienosti.

Kotona jälleen.

Avanto jäässä. Ei pääse uimaan nyt. Harmi.

Mökillä sain idean, että nämä Ikean vetoketjulliset kassit olisivat hyviä pulkassa.
Ja passitin ystävän tuomaan niitä minulle. :P

Sitten uuden kameran satoa.

Salli arvostaa uutta kameraa.

Kyllä isä tietää mitä tyttärelle kannattaa ostaa lahjaksi. xD Noo, itse olin ehkä tämmöstä toivonutkin.

Tällainen kaveri löytyi aamulla tiskialtaasta. Yksin elämisessä on puolensa, mutta nämä on niitä hetkiä kun mies talossa ois aika jees.

Sainpas sen kiinni ja vapautettua luontoon. Pienempien ystävien kanssa voin elää sopusoinnussa, mutta näiden isompien läsnäoloa mielenterveyteni ei kestä.