Tästä syyskuun postauksesta tulee nyt vähän kuvapainotteinen. Kulunut kuukausi on pitänyt sisällään monta hienoa hetkeä ja retkeä, mutta myös surua, yksinäisyydenpelkoa ja kyyneleitä. Elämän reitillä on näet nyt suo-osuus, joka on vähän vaikeakulkuinen. Mutta se on nyt vain rämmittävä läpi, askel kerrallaan ja luotettava siihen, että jonain päivänä vastassa on taas kuivaa, kantavaa polkua ja keveämpi askel.
Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin laulun sanoin:
"Sydän verellä naimisiin,
kamat autoon ja helvettiin,
Kuvat painottuvat aika pitkälti kuun alkupuoliskolle ja viimeisille lomaviikoille. Sen jälkeen valokuvausinto on ollut vähän hakusessa, mutta jospa se tästä taas korjaantuu.
 |
| 10-vuotias. <3 |
 |
| Laumani etäjäsen Hilpa. |
Tunturista hypähdetään Puolangalle.
 |
| Saarijärven polulla oli hieman kosteaa. |
 |
| Tässä ollaankin jo UKK-reitillä. |
 |
| Väärälammen laavu. |
 |
| Pienet teetulet. |
 |
| Eväsleipä unehtui autoon, mutta onneksi oli edes suklaata mukana. |
 |
| Syvälammen laavu. |
 |
Ikimuistoinen kohtaaminen lapinpöllön kanssa. Siihen se lensi ja katselimme toisiamme pitkään kunnes lähdimme
kumpikin omaan suuntaamme. Liekö hällä ollut minulle asiaa... |
 |
| Kotikonnuillakin on värikäs syksy. |
Luonnossa oleminen ja epämääräinen kävely auttaa kaikenlaisissa suotilanteissa. Jos ei heti, niin hetken päästä.
VastaaPoistaTotta. Metässä murheet tuntuvat vähän pienemmiltä.
PoistaHuikeita kuvia! Ikävää, että fiilis on matalana. Siitä voi vaan nousta ylöspäin.
VastaaPoistaKiitos. :) Juu, eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa ala paremmaksi muuttua.
PoistaAivan mahtavia kuvia.
VastaaPoistaLuonto hoitaa, elämä kantaa. Suolla tarpominen tekee hyvää ihmisen sielulle, kun sieltä vajoamatta pääsee pois, tietää että siitäkin selviää ja näkee kauneuden.
Kiitos. :) Tuo on kyllä ihan totta. Välillä pitää elämän vähän vastustaa jotta osaa taas arvostaa niitä hyviä hetkiä.
Poista