Lokakuun rauhaa Hossassa.

Lähdin viikonlopuksi Hossaan vähän hengittelemään ja rauhoittumaan. Ajattelin, että kansallispuistobuumin aiheuttama väentungos olisi jo tältä syksyltä laantunut, joten uskaltauduin lähtemään. Iltapäivästä saavuin Huosivirralle, mistä olin ajatellut suunnata Jatkonvaaran kautta Lipposensalmelle ekaksi yöksi. Lähtöselvitystä tehdessäni P-paikalle tuli herttainen iäkäs pariskunta, jotka olivat olleet päiväretkeilemässä Hossan poluilla. Juttelimme hetken ja selvisi että he ovat jo lähemmäs 80-vuotiaita! Ihan mahtavaa. Kunpa itsekin olisin vielä 50 vuoden kuluttua noin hyvässä kunnossa, että voisin retkeillä Hossassa ja Lapissa kuten he kertoivat tekevänsä. Hyvä mieli tuli tästä kohtaamisesta, ja hymyssä suin lähdin talsimaan kohti Lipposensalmea.

Pikku este polulla.

Reippaat retkeläiset.

Jatkonvaaran huipulla.

Kuuden kilometrin matka vierähti nopsaan ja pian olinkin jo peilityynen Lounajan rannalla. Ehdin juuri ja juuri nähdä kun aurinko pilkahti näkyviin pilvipeiton ja horisontin välistä ennen kuin painui mailleen. Laavulle ennätin juuri sopivasti, jotta ehdin saada tulet tehtyä ja makuukset valmiiksi ennen pimeää. Sievä, tuuleton ja rauhallinen ilta. Paistelin pari makkaraa ja keittelin teetä iltapalaksi ja lueskelin vähän kirjaa. Niin ja kävihän minulla "naapuri" Kokalmuksen laavulta vierailulla juttelemassa hetken aikaa, kokenut Hossankävijä kuulosti olevan hänkin. Hyvissä ajoin painuin makuupussin uumeniin lukemaan, ja pian uni jo veikin voiton. Vähän meinasi olla kuuma koko yön, mutta sepä ei lämmin luita riko, ja pussia avaamalla ongelma ratkesi helposti.

Auringonlasku Lounajalla.

Lipposensalmen laavu.

Yllättäen makkara otti vähän hiekkakuorrutusta. :P

Jossain kohtaa yötä tunsin pään olevan kipeytymässä, ja vuodentakaisesta viisastuneena nappasin heti särkylääkettä naamaan ja näin ollen vältyin migreeniltä. Jotain tuonne kovaan kalloon on siis uponnutkin. Aamun valjetessa puoli kahdeksan aikaan nousin ylös tulien tekoon. Aamupalaksi kotona valmiiksi tehty leipä teen ja Vätsärin reissulta jääneiden keksien kera. Sitten kamppeet kasaan ja puoli kymmenen maissa jälleen polulle.

Karvakavereitten aamiaiset.

Aamutulilla. <3

Oma aamiaiseni.

En tälläkään kerralla oikein viitsinyt suunnitella reittiä etukäteen, vaan ajattelin edetä fiiliksen mukaan. Teki mieli käydä katsomassa Värikallion uutta katselutasannetta, mutta jostain syystä se mieliteko meni ohi ja kävelinkin Järvien polkua pitkin Muikkupurolle. Ala-Valkeisen tuvan huudeilla vastaan tuli maastopyöräilijäporukka, jotka ihastelivat koirien reppuja ja ottivat kuvia. On muuten hyvin yleistä, että vastaantulijat ihmettelevät koirien kantamuksia ja haluavat ottaa kuvia. No, mikäs siinä, saahan noita kuvata. :D 

Juomataukoa Kokalmuksen rannassa.

Sievä naama korvaa puuttuvan älyn.

Harmaa maisema.

Ala-Valkeisen ja Kokalmuksen välinen puronen.

Valo pimeyden reunalla.

Muikkupurolle päästessä matkaa olikin jo sen verran takana, että oli sama pitää taukoa ja syödä vähän lounasta. Laavuun tuuli (taas) kylmästi. Lounaaksi termarissa hautui kanapastaa. Ihan ok, mutta parempaakin on tullut syötyä. Mutta saipahan vähän lisäenergiaa ainakin. Olin jo tekemässä lähtöä, kun järveltä alkoi kuulua airon loiske (ken sieltä mahtaa soutaa? tuli heti tuo laulu mieleen) ja pian rantaan saapuikin mies veneineen. Taas ihasteltiin koirat ja reput ja käytiin läpi kaikkea yleistä Hossa-asiaa. "Ihan yksinkö sinä olet liikkeellä?" Nojoo, yksinpä hyvinkin. Mutta jätin kertomatta, että itseasiassa mulla oli jo siinä alle vuorokauden aikana Hossassa ollut enemmän sosiaalista elämää kuin koko viikonloppuna, jos olisin ollut kotona. :D On kai se yhenlainen viiraus sekin että ihminen, joka asuu yksin keskellä ei mitään, lähtee viikonlopuksi yksin vielä keskemmäs ei mitään. Mutta kuten ystävänikin totesi: se on pieni vika kun päähän mahtuu.

Lounastauolla.

Juttutuokion jälkeen matka jatkui edelleen Järvien polkua, jolta jossain siellä Laukunharjun kohdilla erkanin Laukkujärven polulle ja kohti Laukkujärveä. Pää oli taas kipeä, ja tajusin että olen jälleen juonut aivan liian vähän. Viileillä keleillä pitäisi aina olla termari mukana ja siellä lämpöistä vettä, kun tuo pullossa oleva vesi on niin pirun kylmää koko ajan että sitä ei meinaa saada kurkusta alas. Ja vaikka teetä kuluukin, niin ei se silti kata kunnolla nestetarvetta. No, lääkettä taas naamaan ja lupasin itselleni että laavulle päästyäni juon sitten kunnolla. 

Toiseksi yöksi halusin Kangaslammille, josta on tullut ehkä uusi suosikkilaavuni. Erkanin polulta hiihtoreitille ja seurailin sitä eteenpäin. Muistelin että jossain kohtaa sinne laavulle pääsi vähän oikaisemaankin, ja sopivan risteyksen osuessa kohdalle arvelin että no tästähän se... Eipäs sitten ihan niin ollutkaan ja hiukan harhailin metsässä ennen kuin lopulta löysin laavulle. Ei siitä siis oikopolkua tullutkaan, mutta samapa tuo kun ei ollut kiirettä. Oikeastaan olin ihan liian aikaisin laavulla, kello oli vasta 15.00 ja takana oli kuitenkin jo 17 kilometriä. No, eiköhän tuota saisi ajan kulumaan, muutaman tunnin päästä olisi kuitenkin jo pimeä.

Muutoksia luvassa poluille. :/

Hiihtoreitti on melkoinen valtatie.

Sitä vähemmän kaunista Hossaa...

Metsäpalon jäänteitä.

Iltapäivä menikin aika nopeasti siinä tulistellessa, ja lämpimikseni pilkoin tietenkin puita. Lounaasta kävi kylmä tuuli, ja meinasi palella paksuista untuvakamppeista huolimatta. Niinpä oli pakko pysytellä liikkeellä ja touhuilla koko ajan jotain. Heti hämärän tultua pakenin kylmää makuupussiin, mutta tuuli pyöritti ilmaa laavussa niin, että ilmavirta tuli pussiin sisällekin. Vaikka olin pukeutunut pariin villakerrokseen, niin silti semmoinen pieni vilu oli koko ajan. Jossain kohtaa yöllä muistin että mullahan kulkee ylimääräinen avaruuslakana rinkan läpässä! Itseasiassa ei ole kauaakaan kun katselin että miksiköhän ronttaan sitä mukana vaikka en koskaan sitä tarvitse. Mutta, joskus vaivannäkö palkitaan ja nyt jos koskaan tuo pieni turhake tulikin tarpeeseen. Levittelin sen pussin päälle ja jopas alkoi tareta mukavasti. Kuuma ei ollut, mutta ei kylmäkään. 

Iltapäivätee ja pukki.

Ajanvietettä.

Retkeilyteemaan sopivaa luettavaa.

Kangaslammin laavu.

12 tunnin unet siinä taisi lopulta tulla vetästyä, ja taas aamun valjetessa ylös tulien tekoon. Tuuli oli vain yltynyt yön aikana, joten ei juuri huvittanut jäädä nautiskelemaan, vaan tein pienet teevesitulet vain, jotta sain itselle lämmintä juotavaa ja koirille lämmikettä ruokiin. Niitäkin taisi vähän paleltaa yöllä. 

Herätys foliokääreestä.

Pienet aamutulet.

Reippaat retkikoirat saavat joskus vähän extraa aamiaisiinsa.

Tihkuinen, mutta sievä maisema.

Plussan puolella pysyttiin.

Voisinko saada lisää sitä makkaraa?

Enkö millään?

Kamppeet kasassa. Viimeinen etappi voi alkaa.

Loppumatka takaisin Huosivirralle meni nopeasti, eikähän matkaakaan tullut kuin nelisen kilometriä. Puoli 11 aikaan pääsin jo kotimatkalle, ja kotona saikin sitten tulistella loppupäivän leivinuunin ääressä. Mukava tulla palelevaisena kotiin metässä vietetyn viikonlopun jälkeen kun sisälämpötila on 18 astetta. Onpahan ainakin pehmeä laskeutuminen. :P

Hakokosken laavu.

Hakokoski.

Roskasaalis jäi mukavan pieneksi. Salli toimii roskattomana retkeilykoirana ja kuskaa repussaan omat ja tarvittaessa muidenkin roskat pois maastosta.