Juhannusreissun yhteenveto

Näin sadepäivänä on hyvä tyhjennellä kamerat kuvista ja päivitellä blogia ajantasalle, joten laitanpa nyt tuon juhannusreissumme kuvasaalista näytille.

Juhannusreissua Tsarmitunturiin oli suunniteltu hartaasti jo kevättalvesta asti, ja kun torstai-iltana sitten viimein kaikkien kartta- ja ruokaostosten jälkeen saavuimme lähtöpaikkaamme Talasjärven huudeille, vastassa oli kokonainen armeija sääskiä. Lähdimme kuitenkin reippain mielin rinkkoinemme metsään, ja alkumatka sujuikin ihan ongelmitta kunhan pysyi jatkuvassa liikkeessä ja lisäili sääskimyrkkyä tasaisin väliajoin. Ilma oli lämmin ja kostea sekä tuuleton, joten ystäviä todellakin riitti. Mies meni vähän edeltä ja yhden puronylityksen jälkeen huomasin että siellä se vetää täyttä ravia eestaas ilman rinkkaa ja huitoo niinku heinämies konsanaan. Eikä kauaa tarvinnut miettiä että miksi. Oli alkanut sataa, ja siitäkös sääskiystävämme olivat kerrassaan riehaantuneet. Molemmat olimme yhtämieltä siitä, että tänne ei kannattaisi nyt jäädä. Luvassa olisi pääasiassa metsämaastoa koko retkelle, joten tilanne tuskin tulisi helpottamaan koko aikana. Eniten vaakakupissa painoi koirien hyvinvointi, mutta kieltämättä siinä itselläkään ei hirveän mukavaa ole jos vaihtoehdot ovat liikkeellä oleminen tai teltassa makaaminen, kun tarkoitus oli kuitenkin kalastella ja tulistellakin. Miehen kalaluvat nyt tässä menivät hukkaan, eikä ole muuten nykyään ihan halpaa lystiä sekään: kolmen vuorokauden lupa kaikkinensa noin 70 e! Onneksi Norjassa on sentään vielä inhimillisemmät lupamaksut, ja paremmat kalavedetkin.

Lähtötunnelmat.

Tsarmitunturin erämaa vaikutti pikavilkaisulla oikein kiinnostavalta.

Tähtitalvikki löytyi.

Näistä pikkupuroista minä tykkään!

Niinpä sitä sitten palattiin pikakiitoa takaisin autolle ja ajeltiin illan aikana Dalvadakseen. Hyvinpä sitä saatiin sielläkin aika kulumaan. Perjantaina kävimme kävelyllä "kotituntureilla ja -purolla" ja ajelulla Karigasniemellä. Lauantaille oltiin suunniteltu Jäämerireissua, mutta Vannin passi oli luonnetestin jälkeen unohtunut kotiin (yleensä koirien passit ovat aina auton hanskalokerossa), joten se siitä sitten. Ajelimme naapurikylä Nuvvukseen ja Ailikkaan tien puomille, mistä lähdimme maastouraa pitkin erämaahan. 16 kilsan lenkki siitä lopulta tuli kun poikkesimme Juohkkoaijohkan kammillekin. Ostin ennen reissua Sea to summit Ultra Sil- päivärepun, joka painaa vain 70 g ja pakkautuu nyrkkiä pienempään tilaan.Otin huvikseni sen nyt selkään kokeeksi, että tekeekö sillä mitään. Ja tekihän sillä. Pakkasin taukotakin selkää vasten ja sen lisäksi kaikenlaista päivän aikana tarvittavaa kampetta ja kaikki mahtuivat ihan mukavasti kyytiin. Myös hengetön kangas kesti (ainakin tuon yhden reissun) hyvin ja ainakin noin täyteenpakattuna reppu oli yllättävän vakaa selässä. Eiköhän tuo siis asiansa aja huiputuksissa ja muilla kesken vaelluksen tehtävillä pikkuretkillä. 

Sulaojan kullerot.

Leinikit mökin luonnonkukkapenkissä.

03.00

Yöauringon sievä valo.

Tuttua maisemaa.

Tämän tarina olisi kiinnostava tietää. Kuuleman mukaan siinä lepää kissa.

Mustikka kukkii.

Valpas vahti.

Vähemmän valpas vahti.

Hillaa luvassa tunturiinkin.

"Oma" puroni.

Taitaa tulla vettä piakkoin...

Paluumatkalla.

Mökkimaisemaa, johon ei kai koskaan kyllästy.

Lisää puroja.

Ruma jälki tunturiluonnossa.

Täällä olisi nättejä telttapaikkoja mistä valita.

Vanhahko paju.

Nuvvusjoki.

Uusi pikkureppu.

Pikku risutulet.

Joku on kadottanut sulkansa.

Raikasta juomavettä.

Juohkkoaijohkan laakso ja kammi.

Lapinorvokit.

Moni kammi päältä kaunis...

...mutta silkkoa sisältä.

Ja hillaa tulee tännekin.

Hyyskäkin on parhaat päivänsä nähnyt.

Suo-orvokit.

Tätä en tunnistanut.

Edellisestä tuli mieleeni tämä muutama vuosi sitten kuvaamani kasvi, jolle en ole löytänyt nimeä. Tänä vuonna se ei ollut vielä kerennyt kukkaan. Tunnistaako joku?

Gaissat usvan peitossa.

Kotimatkalla piipahdimme katsomassa Utsjoen kirkkotupia. Komeita mökkejä!

Semmoinen reissu tällä kertaa. Loppuun vielä muutamat loput kesäkuun kuvat. Täällä kotona alkaa pian olla hillakausi aluillaan. Eiköhän tuota soita kolutessa saa aikaa kulumaan niin, että viimeiset viisi työviikkoa ennen lomaa kuluvat hujauksessa. Välissä pitäisi vielä käydä mutka Etelä-Suomessa ja Tallinnassakin. 

Aikaisessa ovat tänä vuonna.

Hassu kuusi.

Puna-ailakit.

Pikkutalvikki

Mustikatkin pian kypsiä.

Vanamot kukkivat.

"Keisarinkruunut" heinikon keskellä.

Juhannusruusu aikataulussa.

Miljoonakellot.

Kukkapenkin metsämansikkasatoa.

Hopeahärkki.