Kukkivaa kesäkuuta

Aina se tämä alkukesän vehreys ja kukkaloisto jaksaa ihmetyttää ja ilahduttaa. Tänä kesänä suot ovat hohtaneet valkoisenaan tupasvilloista, ja se onkin ajanut suolle useampaan otteeseen ihailemaan hienoa näkyä. Ja eipä siinä, suo on yksi suosikkiluontotyypeistäni, joten mielelläni siellä käyn muutenkin. Heti kuun ekana päivänä painuttiin koirien kanssa suoreitille uuden sääskisukupolven kaluttaviksi. Että nuo ensimmäiset pistot voivatkin kutista!

Vanni 4 v 6.6.

''

Heti muutamaa päivää myöhemmin palasimme samalle reitille kaverini kanssa, kun hän oli koirineen meillä viikonlopun ajan kylässä. Lauantaille, 4.6. oli nimittäin koiralauman nuoriso-osastolaiset ilmoitettu Kemiin luonnetestiin. Nytpä on minun omistuksessa olevat koirat kaikki testattu, ja näköjään on pojasta ja tytöstä polvi parantunut, kun Sallin penskat saivat emäänsä paremmat pisteet. Myös meidän Vanni sai oikein hyvän pistesaldon ja koko jengi todettiin myös laukausvarmoiksi. Hyvä päivä siis koleasta säästä huolimatta!

 Mutta niin, sunnuntain suolenkki tehtiin ja sen jälkeen minulla menikin loppupäivä toimintakyvyttömänä sängyssä migreenin kourissa. Kohtauksen pahin vaihe oksenteluineen kesti noin 15 tuntia, mutta kunnolla se meni ohi vasta maanantaina illalla. Tämä oli jo kolmas raju kohtaus 1,5 kk sisään, joten ei muutakuin lääkäriin. Pyysin, ja sain lähetteen magneettikuvaukseen, josta onneksi selvisi että pääni sisältö näyttää oikein normaalilta (mitä on vähän vaikea uskoa. :P) ja siistiltä. Ei siis tarvinnut vielä lähteä hautakivikauppaan, vaikka noiden pahimpien kohtausten aikana olin miltei varma että pää ottaa ja halkeaa hetkenä minä hyvänsä. Sain täsmälääkkeet tulevia kohtauksia varten ja toivon mukaan niistä saisi avun tähän kurjaan vaivaan. Kauhulla olen miettinyt tulevia vaelluksia ja lomareissuja yhdistettynä mahdolliseen migreenikohtaukseen. Huh.

Lappalaiset virallisesti Talvikylän Metsänhaltia, Ciasman Lordi, Ciasman Pirttihirmu, Tulettaren Charlotta, Ikijään Erämaan Enkeli ja Talvikylän Metsänpeikko. 

Muutenpa tämä kesäkuun alkupuolikas on mennyt rauhallisesti. Viime viikonloppuna oltiin Ranualla ja tämä viikonloppu ihan vain kotosalla. Retkelle olisi mieli tehnyt, mutta tulevina viikkoina on luvassa ohjelmaa sen verran paljon, että ihan hyvä hengähtää nyt hetki niin jaksaa sitten reissailla. Juhannukseksi lähdetään erämaahan, joten onpa tässä luvassa reittisuunnittelua ja pakkailuakin jo. :)

Viime päivät olen vimmatusti katsellut telttoja. Haussa on nyt edullinen ja kevyt pikkuteltta, johon menee yksi henkilö ja pari koiraa, tai tarvittaessa kaksi henkilöä. Tämä tulisi lähinnä varateltaksi niitä tilanteita varten kun tarvitsemme miehen kanssa molemmat telttaa omilla reissuillamme, ettei kummankaan tarvisi raahata painavaa Abiskoa mukanaan. Muutamakin potentiaalinen ehdokas on löytynyt n. 150-250 euron hintaluokasta, ja tällä hetkellä on yksi aika selvä suosikki. Mutta katsotaan mihin lopulta päädyn.

Aavaa harmittaa.

Itälaika Aava.

Ritariperhonen.

Hetki ennen sadetta.

Uusia perhosia tilauksessa.

Eilen pääsin taas linnunpelastushommiin, kun töissä löysin varpusen kellumasta hevosen kupista. Pää oli pysynyt pinnalla ja lintu oli hengissä, vaikkakin kohmeinen ja läpimärkä. Ajattelin ensin että siitä ei tule enää eläjää, mutta päätin kuitenkin kokeilla kuivatella ja lämmittää sitä kun ei sillä vammoja näyttänyt olevan. Käärin sen pyyhkeen sisään ja kun sain hommat loppuun, pidin sitä jonkin aikaa käsissäni lämpimässä. Ja katsos vain, siitä se alkoikin virkustua ja kohta jo räpistelikin siipiään ja pomppasi kädestäni lattialle. Nostin sen karsinan seinän päälle ja kun hetken kuluttua palasin katsomaan, se olikin jo poistunut paikalta.

Keskiviikkona kävin katsomassa kummipoikaani Tuirassa ja kävimme kävelyllä rannassa, missä joutsen kavereineen majailee. Siellähän se näytti voivan oikein hyvin ja oli vaalentunut niin paljon ettei sitä enää erottanut "Raahen joutsenesta". Kamera unohtui kotiin, joten kuvaa minulla ei nyt ole, mutta kiva oli nähdä että siellä oli kaikki hyvin.

Kuivattelua,

Lämmittelyä

Ja matka jatkuu.

Sinisiipi.

Meidän pellolla asustaa töyhtöhyyppäperhe, ja vanhemmat ovat hyvin äkäisiä jos siitä sattuu erehtymään ohi kulkemaan. Kaikistellen pihallakaan ei saa kulkea ilman että ollaan syöksymässä kohti ja huutamassa ääni käheänä. Eilen uhmasin kohtaloani ja kävin nappaamassa äksyilijästä muutaman kuvan. Nopea se on, vaikea saada hyvää kuvaa, mutta tässä muutama onnistunein.