Laatuaikaa Hossassa

Viimein meille tarjoutui retkiystävän kanssa tilaisuus lähteä yhdessä retkelle, pitkästä aikaa. Edellisestä yhteisestä retkestä onkin jo vierähtänyt melkein 1,5 vuotta, joten jo oli korkea aika päästä reissuun. Kohde oli tottakai päätetty jo aikoja sitten, ja vaihtoehtoja oli tasan yksi: Hossa (tuli varmaan yllärinä ihan kaikille). Retken päätarkoituksena oli todellakin viettää aikaa yhdessä metsän siimeksessä, matkasta viis. Toivomuksenani oli vain päästä toiseksi yöksi Kangaslammille, mutta muuten annoin ystävälle vapaat kädet suunnitteluun.

Ystävä oli rohjennut lähtemään reissuun jo torstai-iltana ja uskaltanut ihan yksin yöpyä Hakokosken laavulla pimeässä. Tai no, Mörkö-malamuutti toki oli henkivartijana, mutta kuitenkin. Minä sitten ajelin perjantaina heti töistä ehdittyäni Huosivirralle ja lompsin sovitulle treffipaikalle Puukkojärven tuvalle. Ystävä oli ollut palelluksissa laavussa yöllä siinä määrin että halusi, mikäli vain mahdollista, niin päästä tupaan seuraavaksi yöksi, eikähän minulla ollut vastaan sanomista. Kolmen kieppeillä olin Huosivirralla ja käpyttelin siitä kohti puukkojärveä käyden matkalla moikkaamassa vanhaa tuttua, Hakokosken laavua, josta niin kovasti myös pidän. Nautin kulkemisesta ja otin kaikessa rauhassa kuvia laavulta, matkanvarrella suottajärven jäätyneestä lahdekkeesta, nätistä valosta joka osui polkuun, jne. Mutta, syystä joka selviää myöhemmin, minulla on tästä saaliista näyttää vain tällainen kännykkäräpsäys, joka on otettu hieman ennen Hakokoskea.

Puukkojärvellä ystävä odotti sovitusti ja olimme kovin iloisia jälleennäkemisestämme. Ilta sujui siinä oikein mukavasti tulilla lörpötellessä ja kuulumisia vaihdellessa sekä lämmintä juomaa nauttiessa. Kun ei tuvalle kerran saapunut muita kulkijoita niin päätimme tehdä sinne pedit ja kamiinaan hieman tulta. Melkeinpä heti pimeän tultua kömmimmekin jo makuupusseihimme, emmekä ehtineet vielä nukahtaa kun ikkunasta alkoi kajastaa otsalamppujen valo ja kohta oven takaa kuului reipas "päivää". Miehet päättivät kuitenkin jatkaa matkaansa, kun me olimme kerran jo ehtineet tuvan vallata, ja nuo pikku tuvat kun ovat hyvin ahtaita. Vähän siinä tuli huono omatunto kun joutuivat meidän takia lähtemään, mutta kiitos heille kärsivällisyydestä. Toki me olisimme voineet siirtyä laavulle jos emme olisi jo ehtineet nukkumaan.

Lämpimässä tuvassa uni maistui hyvin ja nukuimmekin melkein kellon ympäri. Laitoimme pedit pakettiin, siivosimme tuvan ja siirryimme ulos tulille. Kiirettäpä tässä ei tarvinnut pitää kun päivämatka tulisi olemaan vain parin kilometrin siirtymä Kangaslammille. Ja hyvä niin, koskapa siinä aamusella ystäväni vettä hakiessaan otti ja mulskahti rannasta järveen kastellen toisen jalan sukan ja villasukan. Onneksi ei sen enempää vahinkoa tullut ja rinkasta löytyi kuivaa sukkaa tilalle, eikä kenkänäkään ollut mulahdushetkellä vaelluskenkä, vaan kroksi. Koitimme siinä kuivatella kastuneita sukkia tuvan lämmössä, mutta eiväthän ne oikein alkaneet kuivaa. Eilisiltaiset miehet tulivat tuvalle, olivat liikkeellä soutuveneellä. Jutustelimme hetken aikaa ja kun he lähtivät kokemaan verkkoja, niin mekin aloimme tehdä lähtöä. Mukavia ihmisiä, lupasivat meille kalankin jos saisivat, mutta emme sitten jääneet kovin kauaa odottelemaan kuitenkaan. Toivottavasti saivat saalista!

Pitkän ja uuvuttavan päivämatkamme (noin puoli tuntia) jälkeen saavuimme Kangaslammille, missä jatkoimme oleskeluamme. Sukka-arsenaali aseteltiin kuivumaan nuotion kiville, missä ne taisivat sitten lopulta ihan kuivuakin. Minä kävin vielä kävelyllä lammen ympäri. Melkoista rämpimistä se oli, mutta tulipahan vähän päivälenkkiä vielä. Ystävä ja mörkö kävivät myös tuon tuosta pikku mutkia ja lämpimiksemme pilkoimme polttopuita. Sitten taas lämmitettiin vettä ja juotiin teetä jne.

Illemmalla sitten kun katselin ystävän minusta ottamia puunhakkuukuvia, niin kamera alkoi herjata korttivirhettä. Samalla hetkellä muistin että korttihan pitäisi periaatteessa alustaa aina kuvien tyhjentämisen jälkeen, enkä ollut kyllä tainnut kertaakaan sitä vielä tälle kortille tehdä. Hupsista. Pikkuisen meinasi harmittaa. Alustaminen kun poistaa kaikki kortilla olevat kuvat, niin en halunnut sitä siinä hetkellä tehdä, jos vaikka kuvat saisi jotenkin vielä pelastettua (kotona kokeilin korttia vielä toiseen kameraan ja kun ei toiminut niin luovutin ja alustin kortin). Niinpä loppureissu oli pärjättävä puhelimen kameralla. Vähän harmitti kyllä kun arvasin että jo otetut kuvat olisivat luultavasti mennyttä. No, omapahan on tyhmyyteni kun olen unohtanut alustamisen tärkeyden, ja onni onnettomuudessa kuitenkin että tyhjennän kuvat aina reissujen jälkeen, joten en menettänyt kuin tämän reissun kuvat vain. Ja kenties minullekin tekee ihan hyvää katsella maailmaa välillä ihan omin silmin eikä vain kameran ruudun läpi...

Illalliseksi oli tuttuun tapaan läskiä ja sipulia sekä pottumuussia. Hyvää se vaan on, ja helppoa retkioloissa valmistaa. Tällä kertaa ei tarvinnut ruokien säilyvyydestä huolehtia kun jääkaappi/pakastelokerolämpötiloissa oleiltiin, mutta tuo läskinpala on myös säilyvyytensä takia ollut hyvä ottaa mukaan retkelle. Ja energiaa siinä ainakin riittää! Sipuli kannattaa kuskata kokonaisena, sillä kokemus on opettanut että jos sen pilkkoo etukäteen niin koko rinkan sisältö haisee sitten sipulille, riippumatta siitä miten tiiviisti sen on olevinaan pakannut. Muussijauheista käytössä on yleensä rainbowin versio, joka on voilla höystettynä ihan hyvän makuista. Sipulijauhe ei varmaan huonontaisi muussia, mutta nyt kun ruuassa oli ihan oikeaa sipulia niin jauhetta ei ollut tarpeen enää lisätä. Illallisen jälkeen tiskatessani onnistuin räksäyttämään sporkin poikki ja sain kuumat vedet käsilleni. Ystävä riensi apuun ja asetteli hanskani kuivumaan nuotiolle. Ehkä en sittenkään ihan turhaan kuskaa aina kahta sporkkia mukana. :P

Illalla oli selkeä taivas ja auringonlaskun jälkeen saimme seurailla tähtien syttymistä. Menimme taas ajoissa nukkumaan, ennen kuin alkaisi palella, ja ihan yllättävän hyvin uni taas maistui. Kuuma meinasi jopa olla, ja minä kun olin ottanut kaksi makuupussia mukaan koska luulin palelevani. Toista pussia ei siis tarvinnut käyttää, mutta parempi näin päin, palelu kun ei ole niitä suosikkijuttujani. Muutenkin vaatetusta oli ihan reilusti matkassa: paksu untuvatakki, untuvahousut, paksu villapipo, villahanskat jne, mutta noitapa en ollut turhaan raahannut mukana, kaikki tulivat tarpeeseen nuotiolla istuskellessa.

Aamupalaksi oli pieni suolapommi, pekonia ja halloumia. Ja jälkkäriksi kaakaota ja keksjä ja vaahtokarkkeja... Mutta näillä meidän retkillä pitää aina "vähän" herkutella. :D Aika pian aamupalan jälkeen pakkailimme tavarat kasaan ja lähdimme palailemaan Huosivirralle. Oikaisimme tällä kertaa suoraan Laukkujärven polulle ja kuljimme sitä pitkin Torkonluikean kautta autoille. Kymmenen maissa päästiin jo kotimatkalle. Melkein eniten tämä kameraepisodi alkoi harmittaa jossain Näljängän kohdilla, kun kuuraiset puut loistivat valkoisena auringonvalossa vaarojen rinteillä. Se oli ihan mielettömän hienon näköinen maisema se, mutta onhan se onneksi tuolla oman pään kovalevyllä tallessa.

Mukava reissu oli ja oli ihanaa päästä pitkästä aikaa viettämään kunnolla aikaa ystävän kanssa. Toivottavasti seuraava yhteinen retki tehdään vähän lyhyemmän ajan päästä. Kiitos seurasta! <3 Se oli sitten 9. reissuni Hossassa, eli seuraava on tavallaan juhlaretki sitten. Pitää joku kakku varmaan ottaa mukaan. Saas nähä meneekö keväälle vai saisko sitä jonkulaisen talvireissun tehtyä peräti.

Nyt luulen että viikonloppuretkuilut olivat varmaan tän vuoden osalta tässä. Jotain yksittäistä yöpymistä metässä voisi vielä miettiä syksylle ja talvellekin, mutta sitä pidemmät retket saanevat odottaa lämpimämpää vuodenaikaa...Ehkä.