Retkikohdetta arvottiin tovi. Menisimmekö Puolangalle vaiko tähän kodin lähistölle isolle suoalueelle. Lopulta lähialue vei voiton. Lähtö tapahtui lauantaina iltapäivällä hyvissä ajoin, jotta aikaa jäisi laavun pystytykseen ja muihin leirihommiin, ja luonnollisesti myös nuotiolla istumiseen. Reilun tunnin hiihtelimme suolla ja metsässä aivan loistavassa säässä. Villapaitakin piti lennättää ahkioon kun sen kanssa meinasi tulla kuuma. Ohuella merinopaidalla tarkeni juuri sopivasti.
Heti alkumatkasta kävi hassu äksidentti ahkion kanssa, kun laskeuduimme jokiuomaan. Minä laskin edeltä ja jäin seistä pojottamaan keskelle jokea ja ottamaan kuvia. Olin autuaan tietämätön siitä, että ahkio ei jään päällä seurannutkaan kiltisti miehen perässä, vaan tulla höyrysi omia uriaan ajautuen sivuluisussa suoraan meikäläisen polvitaipeisiin. Mies koitti kyllä huutaa että pois alta, mutta liian myöhään. Ahkio kampitti minut nurin, onneksi kuitenkin varsin pehmeästi. Olisihan tuossa voinut käydä huonomminkin, mutta ainakin opittiin se, että ahkionvetäjä laskee edellä ja sunnuntaihiihtelijä seuraa kiltisti perässä ja pysyttelee kaukana ahkiosta.
Leiripaikaksi valikoitui pienen metsäsaarekkeen länsireuna ison avosuon keskeltä, missä olisi hyvä seurata auringonlaskua aitiopaikalta. Minun hommaksi jäi Penan pystyttäminen. Tukipuut meillä olikin jo mukana valmiiksi jotta niitä ei tarvisi alkaa mittomaan paikanpäällä, mutta kiilapuut piti hankkia metsästä. Muutamasta hirven syömästä kuivuneesta männystä syntyi tarvittavat kiilat, jotka kirveellä terottelin kiilan malliin. Melkoinen homma tuossa pystytyksessä on, kun aina joku nurkka on huonosti ja ei muuta kuin kaikki kiilat yksitellen irti ja uusiksi. Ja sitten kun irrottaa kiilat niin pystysalko kaatuu jne... Noh, ihan kelvollinen siitä lopulta tuli, ja yllättävän hyvin kiilatkin kovaan hankeen upposivat ja siinä pysyivät.
Kun leiri alkoi olla valmis, oli päivällisen vuoro. Teimme jo kotona valmiiksi possukastikkeen, ja folionyytissä nuotiolla kypsyi puikuloita kyytipojaksi. Hyväähän siitä jälleen tuli, ja jälkkäriksi löytyi kylmälaukusta vielä suklaatakin. :)
Siinäpä se ilta menikin nopeasti auringon laskemista seuratessa. Yllättävällä vauhdilla se lopulta katosikin horisontin taakse, vaikka kajo toki näkyi vielä pitkään sen jälkeen. Mukava oli myös seurailla tähtien "syttymistä" sitä mukaa kun auringonvalo loittoni. Ensin yksi, sitten kaksi, kolmas, ja lopulta oli mahdotonta enää laskea. Ilma alkoi pakastua heti auringon laskettua ja siinä vaiheessa saikin jo etsiä untuvakampetta päälle että tarkeni.
Pakkasta yöllä oli varmaan viitisen astetta, auringonnousun aikaan lähemmäs kymmenen. Siinä tulilla istuessani sain myös seurata kun leirin takaa alkoi tulla ensin pieni valonkajo, joka vähitellen laajeni ja "sammutteli" tähtiä. Kaikesta palelusta ja vähiin jääneistä unista huolimatta nämä ovat niin hienoja kokemuksia, että niiden takia kannattaa vähän kärsiäkin. ;) Metsäsaareketta kiertäessäni kuulin myös riekon räkätystä.
Kuuden aikoihin mieskin luovutti nukkumisen suhteen ja nousi ylös. Unet olivat molemmilla jääneet sen verran vähiin, että päätimme laitella leirin kasaan ja lähteä hiihtelemään takaisin autolle päin. Mieli olisi tehnyt jäädä suolle hiihtämään hienoon säähän, mutta väsymys vei voiton ja kaiken sen palelun jälkeen saunakin alkoi houkutella jo siihen malliin, että suorinta tietä vain kotiin. Niinpä olimme jo seitsemän aikoihin lähtökuopissa ja aamuauringon saattelemina hiihtelimme autolle.
Loppujen lopuksi se oli ihan mukava retki, vaikka päälimmäisenä jäikin harmittamaan tuo paleleminen. Ehkä se ongelma olisi ratkaistavissa paremmalla alustalla, ja mahdollisesti vaatetustakin voisi vielä säätää vähän lämpimämmäksi vaikkapa paksummalla villapaidalla, untuvatöppösillä jne. Ja muutenkin nämä retket nyt vaan tuppaavat menemään joskus paremmin ja joskus huonommin. Itse kun vielä olen sellainen että yhdellä hetkellä saatan palella aivan tolkuttoman paljon vaikkapa kotisohvalla viltin alla maatessani, ja välillä taas tarkenen ihan hyvin kylmemmässäkin. Vaikea ennustaa etukäteen millainen päivä on kulloinkin kyseessä. :D
Nyt ei olekaan sitten yöretkiä suunnitteilla ennen lumien sulamista. Mutta reilun kahden viikon kuluttua suuntaamme kohti pohjoista, ja toivon mukaan pääsemme nauttimaan keväisistä tuntureista päiväretkien muodossa. Vielä kun saisi näin huikeat säät niin olisipa mahtavaa!
Minkälainen Neoair sulla on, R-arvo?
VastaaPoistaIhan tuommonen perusmalli. Thermarestin sivujen perusteella R-arvo ois 3, sais varmaan talviretkeilyssä olla isompi. Aiemmin olen yhtä yötä lukuun ottamatta nukkunut sillä talvisaikaan kiintolaavussa ihan hyvällä menestyksellä, mutta siinä toki lattiakin jo vähän eristää maasta. Ja sen yhden kerran kun lumella nukuin niin oli vielä yksi solumuovikerros ja tuplamakuupussi. Silloinkin alkoi kyllä aamuyöstä tulla vilu, mutta suurin osa yöstä meni ihan mukavasti. Tarvisin varmaan jonku superlämpimän alustan ja siihen vielä tyyliin comfort -40 -makuupussin ennen ku tarkenisin kunnolla. :P
VastaaPoistaMulla on neoair x-therm, r-arvo 5,7. Tarkenee paremmin. Makuupussin pitääkin olla aivan överi, jotta se on hyvä.. :)
VastaaPoistaOkei. Pitääpä pistää harkintaan tommonen vähän lämpöisempi Thermaresti. :) Ja makuupussejaki jo vähän sillä silmällä tutkiskelin.
VastaaPoistaVähän tääki ollu kiva retki (palelusta huolimatta, hehe.. ekkö mittää oppinu edellisen talven yöpymisistä!? ;D), vaikka oliki "vain" lähimaastoon. Ihan paras tuo lipat ahkion kans ^_^ Ja tietenki pittää muistaa ikuistaa semmosetki tilanteet ^_^
VastaaPoistaJoo en tainnu paljoo oppia viime talvesta, mutta jos tästä nyt sitte vaikka yrittäs. xD Ja ilman muuta kaikki nuo äksidentit pitää ikuistaa. x)
Poista