Untuvapussi pyykissä

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, niin untuvamakuupussini alkoi jo olla pesun tarpeessa. Nukuttuja öitä sille oli ehtinyt kertyä kaikkiaan jotain 40 ja 50 väliltä, eikä läheskään aina ollut silkkipussia suojana. Täytteet olivat jo selvästi lätistyneet eikä pussin tuoksukaan ollut sieltä raikkaimmasta päästä. Tarkoitushan oli toki pesettää pussi jo syksyllä, mutta koska asiat lykkääntyvät useimmiten aina niin kauan kunnes ne on pakko hoitaa, niin yhä edelleen pesu oli suorittamatta.

Ajattelin ensiksi viedä pussin pesulaan, jotta en pilaisi sitä tekemällä kaiken aivan väärin. Mutta kun pesulassa pesettäminen edellyttäisi kahta käyntiä kaupungissa (n. 100 kilsaa per lenkki) eikä siellä tule yhtätyönään laukottua, niin rupesin kuitenkin miettimään josko saisin pussin pestyä kotona. Koekaniiniksi pääsi ensin tavallinen untuvatäkki, joka ei ollut pesusta millänsäkään. Iin Kärkkäisellä Haaparannan reissun yhteydessä käydessämme löysin vielä untuvalle tarkoitettua pesuainetta, ja siitäpä se ajatus sitten lähtikin.

Nettiä selaillessani törmäsin jos jonkinlaiseen "neuvoon", miten untuvatuotteiden pesun kanssa tulisi toimia. Paras ohje oli, että kun pussi likaantuu niin mennään kauppaan ja ostetaan uusi. Ihan hyvä ohje sinällään, mutta kenellä on varaa ostaa vuoden-parin välein uusi monen sadan euron makuupussi? No ei minulla ainakaan, puhumattakaan kyseisenlaisen toiminnan ekologisuudesta. Keskustelupalstoilta löytyi mielipidettä jos toistakin mutta kokemuksia aika heikosti, joten päätin luottaa makuupussivalmistajien sivuilta löytyviin ohjeisiin. Jokunen blogitekstikin aiheesta löytyi. Cumulus, joka on siis omankin pussini valmistaja, suositteli tuotteilleen käsinpesua ja siitä oli maininta myös pussin omissa pesuohjeissa. Kuitenkin samaisessa ohjeessa oli myös symbolein merkitty tuotteen kestävän varovaisen konepesun 30 asteessa, joten päädyin valmistajan suosituksia uhmaten laittamaan pussin koneeseen. Pesuohjelmaksi valitsin käsinpesuohjelman ja sen perään lisäsin vielä kolme ylimääräistä huuhtelua, joista viimeisen päätteeksi kevyen (400 kierrosta minuutissa) linkouksen.

Pesuohje pussin kyljestä.

Pesun ja huuhteluiden jälkeen koittikin se jännittävin hetki: olisiko minulla vain pesukoneellinen untuvia ja riekaleinen kangas? No ei ollut, vaan ihan ehyt, joskin surkean näköinen makuupussinkuvatus, joka haisi jopa pahemmalle kuin ennen pesua. :O

Untuvatuotteille suositellaan rumpukuivausta, mutta koska en satu sellaista omistamaan niin täytyi pärjätä ilman. Levitin pussin pyykkitelineen päälle ja "availin" märät untuvamytyt auki sitä mukaa kun pussi alkoi kuivua. Pöyhin pussia ja käänsin sen muutaman tunnin välein (ja välillä tiheämminkin, aina kun satuin kulkemaan ohitse). Huppu- ja kaulusosa kuivui kaikkein hitaimmin, ja vielä seuraavana aamunakin sieltä löytyi märkiä untuvakasoja. Myös jalkopää, jossa on paksumpi eristekerros, kuivui hitaammin kuin keskikohta. Jatkoin säännöllistä pöyhintää ja kääntelyä noin vuorokauden ajan, kunnes pussi alkoi jo tuntua suht kuivalta. Sitten siirsin sen kaapin oven päälle roikkumaan ja kävin silloin tällöin sitä vähän ravistelemassa.

Muistuttaa jo makuupussia.

Nyt, noin kaksi vuorokautta pesun jälkeen pussi on jo oma muhkea itsensä, sellainen kuin uutena, ja tuoksukin on suorastaan raikas. Annan sen olla kuitenkin vielä muutaman päivän ilmavasti ennen pakkaamista säilytyspussiin, jotta se ehtii varmasti kuivua täysin.

Tämän kokemuksen perusteella voin todeta, että untuvamakuupussin voi aivan hyvin pestä kotioloissakin. Kuivaaminenkaan ei mielestäni aiheuttanut suhteetonta vaivannäköä ja lopputulos oli vallan erinomainen. Pesulassa pesettäminen olisi maksanut varmastikin useamman kympin + siihen vielä matkat päälle. Nyt rahaa kului pesuaineeseen n. 9 euroa, ja pullosta riittää vielä moneen muuhunkin pesuun. No toki sähkö ja vesikin maksaa, mutta summa ei liene niin suuri että sitä kannattaisi ruveta erikseen laskemaan. Seuraavaksi koneeseen pääsevät meidän untuvatakit, kunhan pakkaset ovat ohi.