sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Laavuilua jälleen

Siinäpä se tuli toinen retkiyö maaliskuullekin. Haaste siis toteutettu tältäkin kuukaudelta. Jokohan uskaltaisin myöntää osallistuvani, kun nämä kylmimmät kuukaudet (jotka sitten eivät olleetkaan lopulta niin kylmiä) on nyt suoritettu. Katotaanpa niin heti huhtikuussa sitten kosahtaa koko homma kun menin nyt tällain leveilemään. Noh, silleppä ei voi sitten mitään.

Oikeastaan minun ei nyt pitänyt lähteä laavulle ensinkään, mutta perjantaiaamuna kello 8.15 sain puhelun, joka sai minut melkeen lentämään persiilleni: lapsuudenystäväni, joka on...noh, miten sen kauniisti sanois... ehkä enemmän semmoinen kaupunki-ihminen, kertoi haluavansa lähteä laavulle yöpymään! Siis täh, nytkö? maaliskuussa? ootko nyt aivan tosissasi? No, oli se, joten pakkohan tuohon oli vastata myöntävästi. Illalla siis alkoi taas tavaraa kasaantua Abiskon pohjalle, ja kaveria varten pakkailin myös Kestreliin erinäistä rojua. Sitten kirvan nokka kohti Isokangasta. Tiet olivat jo lumettomia, mutta tilalla oli peilikirkas jää ja erittäin miellyttävät, syvät ja teräväreunaiset urat. Pientä sivuluisua mentiin välillä, mutta tiellä pysyttiin ja perille päästiin.

Iltarutiineissa ei mitään uutta. Tulet ja petijutut ja makkaranpaistot ja kaakaonkeittämiset, tiedättehän te jo nämä, turha joka postauksessa kovin yksityiskohtaisesti selittää samoja asioita. :D Sää oli mitä mahtavin. Päivällä puhaltanut myrskytuuli oli tyyntynyt ja taivaalla mollotti (melkein) täysi kuu tähtineen. Lämpötila oli jotain nollan tuntumaa, ehkä vähän plussalla jopa. Upea ilta olla laavulla! Yö sujui mukavasti ja ensikertalainenkin kehui nukkuneensa oikein hyvät unet. Jes! Aamulla taas tulistelua ja sitten kamppeet kasaan ja kotiin. Semmoista samaa kaavaahan nämä aina noudattaa, mutta mitäs sitten. Pääasia että on kivaa. :)










Kuluneella viikolla pääsin taas pitkästä aikaa juoksemaankin. Metsäteillä on vielä jääkerrosta paikoitellen, mutta hiekkamontuilla oli jo sen verran sulaa, että siellä pääsi heittämään lenkkiä ilman kaatumisenpelkoa. Ja samalla tuli mukavaa ylä- ja alamäkireeniäkin. Ihmeesti se vain muutamassa viikossa tuo kunto rapistuu, mutta jospa nyt taas pääsisi kunnolla vauhtiin tämänkin harrastuksen kanssa. Täällä kaupungissahan olisi toki määrättömästi sulaa asfalttia missä juosta, mutta jotenkin ajatus ei houkuttele ollenkaan. Haluan juosta metsässä! Toisaalta taas sulat metsät saavat aikaan mahdottoman vaelluskuumeen nousun. Ihan hyvä että tulee taas pakkasjakso niin saa vähän jäitä hattuun tämän asian suhteen. :D 


5 kommenttia:

  1. Oi että, ihana retki oli teilläkin :>

    Onpa iso muutos tapahtunu kun viimeksi tuolla laavulla käytiin tulisteleen, eihän siitä ole kuin kaksi viikkoa! :O Saati viime yöpymisestä järvellä, kyllä metsä oli sillon vielä jokseenkin kauttaaltaan luminen, paikoitellen vaan mättäät paljaana :O Mutta ihanaa ku sulaa, ei tulis enää tuota lunta, ei sillä enää kerta mittään tee.. pääsis retkuileen paremmin :>

    VastaaPoista
  2. Niinpä, on kyllä reilussa viikossa sulanu melko hyvin lumet. Mutta kelpaa minullekki sula maa varsin hyvin, jos tuota alkas pikkuhiljaa sitä Hossaa taas katteleen sillä silmällä. :3

    VastaaPoista
  3. Hieno reissu teillä. Tuo laavu tai ulkona nukkumis kokemus olis mukavaa kokeilla :) Olen miettiny, jos kotona parvekkeella vaikka kokkeilis :D

    VastaaPoista
  4. Parvekkeella onki hyvä kokeilla. Pääsee äkkiä sisälle jos tulee kylmä. :D Sitten seuraavaksi laavulle ja siitäpä se sitten lähteekin. Varoitan että aika koukuttavaa hommaa. :)

    VastaaPoista