Vuoden aloitus

Vuodenvaihdetta vietettiin tällä kertaa pohjoisessa. Uudenvuoden aaton aamuna kävin tekemässä pikaisesti työt ja jo ennen kymmentä pääsimme matkaan. Ajomatka on pitkä, kuten yleensäkin, mutta siihen on vain asennoiduttava siten että aikaa menee. Pysähdykset Rovaniemellä ja Sodankylässä, Ivalossa kauppa ja tankkaus, vielä juomaveden otto Sulaojasta ja ennen iltakahdeksaa olimme viimein Dalvadaksessa pakkailemassa tavaroita ahkioon ja rinkkoihin. Niin, ja etsimässä miehen lompakkoa, joka onneksi lopulta löytyi auton uumenista. 

Tästä se ylämäki alkaa.

Edessä oli taas mukava pikku nousu ylös mökille, josta jyrkin osuus hoitui naapurimökkiläisten kelkanjälkeä pitkin suht kivuttomasti. Pääsiäisreissusta viisastuneena minimoimme tällä kertaa tavaroiden määrän ja pakkasimme enimmät rinkkoihin, jotta ahkio ei olisi ihan kauhean painava. Siltikin siinä oli painoa varmaan 30-40 kg luokkaa, joka kyllä tuntui jyrkässä ylämäessä. Kahteen pekkaan vetämällä pulkka tuli kuitenkin kohtuudella perässä. Kelkanjäljen päätyttyä oltiinkin sitten paksun, pehmeän lumihangen armoilla. Pieni epätoivon häivähdys kävi mielessä astuessani uralta hankeen kun lumikenkä upposi kertaheitolla hangen läpi polvenkorkuiseen hankeen, mutta siitä sitä vain jatkettiin eteenpäin hitaasti mutta varmasti. Työnjako tehtiin siten, että minä menin edeltä ja tamppasin lumikengillä uraa jota pitkin mies tuli ahkiota vetäen perässä. Vähän ennen mökkitien risteystä vaihdoimme osia ja puin vetovaljaat päälleni ja nakkasin rinkan ahkion päälle. Viimeisen jyrkemmän pikku harjanteen päälle viimeinen metri meinasi olla tiukassa, mutta sinnillä sain kuin sainkin ahkion tulemaan ylös. Pehmeässä lumessa lumikenkien pito ei ole huippuluokkaa, eikä minulla ollut sauvojakaan, joista olisi voinut olla tässä kohtaa jo hyötyä. Viimein mökki oli näköpiirissä, nousuun meni tällä kertaa tunti.

Riekkoja ja pupujusseja riittää.

Vetojuhta työssään.

'

Perillä alkoi vimmattu lämmittäminen ja kamppeiden loniminen. Lämmintä päälle, makuupussit pöyhkeytymään, kynttilöitä palamaan jne. Koirat piti laittaa saunan puolelle sulamaan, sillä niiden turkeissa oli lumikahlauksen jäljiltä valtaisia lumipalloja ja sisällä mökissä niistä olisi muodostunut suoranainen tulva. Kun kaikki oli valmista niin päästiin nauttimaan juhla-ateria: sipsejä ja nakkeja. Rakettejakin näkyi naapurimökiltä puolen yön aikaan. Siinäpä sitä olikin riehaa kerrakseen ja unta ei juuri tarvinnut houkutella sen jälkeen kun oli kerran makuupussiin pötkähtänyt.

Perillä.

Uudenvuoden ateria.

Vähän meni hömpsis tuo naapurin rakettien kuvaaminen.

Lämpöä tupaan.

Uudenvuodenpäivänä ei kummempia touhuiltu. Nukuttiin pitkään, lämmitettiin kamiinaa, sulatettiin lunta saunavedeksi, savustettiin kodassa lohta ja lueskeltiin ja köllötettiin. Niin ja käytiinhän me koirien kanssa lenkillä n. 10 m kodan yläpuolella. Kyllä siinä jo lämmin tuli. :P

Päivän valoisin hetki.

Lauma "lenkkeilee"

Saunavettä sulatellaan.

Lellari pääsi taas mukaan ruuanlaittoon.

Oikein onnistunut savustus.

Vähän pottusalaattia ja paahdettua ja valkosipuloitua leipää kyytipojaksi.

Halpiskynttilät...

Lauantai kului aika pitkälti samoissa merkeissä kuin perjantaikin sillä erotuksella että kävin koirien kanssa pikku lumikenkäilyllä viereisen vaaran päällä maisemia katselemassa. Jos hanki olisi kantanut edes vähän paremmin, oltaisiin käyty ylhäällä avotunturissakin, mutta tuossa hangessa siihen, suuntaansa parin kilsan matkaan ei olisi valoisa aika riittänyt. Ja kun sääkin oli pilvinen ja harmaa, niin eipä senkään puolesta ollut hinkuja lähteä. Tuo noin tunnin pohnostus riitti oikein hyvin ja loppupäivän saattoikin taas keskittyä välttämättömiin askareisiin ja lukemiseen (ja päiväuniin). Tuolla sitä jotenkin elää enemmän luonnonvalon mukaan kuin täällä keinovalosaasteen keskellä. Lyhyen valoisan ajan jaksaa olla aktiivinen ja pimeän tuntua tekee jo mieli rauhoittua.

Lumikenkäretkellä.

Avoimemmalla paikalla hanki kantoi peräti kahden askeleen verran.

Se siitä hankikannosta.

Tämänpäiväisellä ruokalistalla lihapullia, pottusalaattia ja punajuurisalaattia.

Jälkkäriksi lättyjä. 

Mukava lumikerros kuistin kaiteella.

Sunnuntaiaamuna heräsimme hyvissä ajoin ja jo kahdeksan aikaan olimme autolla lähdössä kotimatkalle. Onhan nämä kaamosajan pikaiset piipahdukset vähän hölmöjä, mutta minkäs teet kun se hinku iskee että nyt pitää päästä. Kyllä nuo maisemat aina jaksavat ilahduttaa, ja erityisen hieno oli näky aamuhämärissä, kun rinnettä alas laskeutuessa Norjan puolen tunturimöhkäleet piirtyivät tummina vaaleampaa taivasta vasten. Loppumatkasta pöläytimme vielä pari riekkoa lentoon kiepeistään. Niitä on jäljistä päätellen melkoisen paljon tänä talvena.

Kotimatka alkaa.

Riekon kieppi ja lähtöjäljet.

Kotimatkaan meni taas aikaa, mutta turvallisesti päästiin kotiin. Hieno aloitus vuodelle, pääsiäisenä kenties seuraava reissu.

Katsaus vuoteen 2015

Nyt kun on hypätty taas uudelle vuosiluvulle ja edellinen saatu päätökseen, voisi vähän tehdä yhteenvetoa siitä, mitä kuluneen vuoden aikana on saatu aikaan.

Alkutalven retkeilyt olivat pääasiassa pieniä päiväretkiä lumikenkäillen ja hiihtäen Ranualla ja ihan vain kotiympäristössä. Tammikuussa taisi sataa suurin osa koko talven lumista, joten kolaamista riitti ja lumikenkäpolkua sai talsia ahkerasti jotta sen sai pysymään auki. Lumisessa metsässä oli tunnelmaa ja kunto kasvoi kohisten laiskan syksyn jälkeen. Tammikuussa aktivoiduin myös juoksemisessa tauon jälkeen. Heräsin useina aamuina ennen viittä lenkille ulos pimeään.

1.1. ja vuoden ekat tulet.

Pakkaspäivä.

Lumikenkäreitti kauneimmillaan.

Helmikuun alkupuolella jatkettiin vielä lumikengillä, mutta pikkuhiljaa liikkumisvälineistöön liittyivät myös sukset. Jossain vaiheessa kuuta alkoivat pitkään jatkuneet plussakelit ja säät olivat miltei keväiset. Loppukuusta varustekokoelma täydentyi ahkiolla.

Maaliskuu olikin loistava hiihtokuukausi. Päivisin lämpötila kohosi pitkästi plussan puolelle ja öisin pakkaset jäädyttivät hanget kantaviksi. Maaliskuussa tehtiin vuoden ensimmäinen yöretki lähisuolle. Sää ja tunnelma olivat huikeat mutta yöllä paleli niin vietävästi.

Huhtikuussa alkoikin kevät jo saapua todenteolla ja sulattaa lumia ja jäitä. Alkukuusta, pääsiäisenä, lähdimme pohjoiseen ja saimmekin hienon hiihtoreissun ja hyvät ilmat. Tunturissa hiihtelyn lisäksi käväisimme mutkan Jäämeren rannassa, missä kevät oli jo paljon pidemmällä. Kotiin palatessamme hiihtokelit alkoivat jo olla ohi ja oli siirryttävä jalkapatikkahommiin. Loppukuusta aloittelimme pitkospuiden rakenteluprojektia.

Toukokuussa käytiin Rovaniemellä kanoottiostoksilla, saatiin pitkokset valmiiksi, käppäiltiin lähimaastoissa ja seurailtiin kevään etenemistä. Kävimme myös tutustumassa Viinivaaraan ja sen hienoihin lähteisiin. Puolangallakin piipahdettiin ja tehtiin myös vuoden toinen yöretki Hossaan Juluman Ölökyn maisemiin. Aikomuksista poiketen retki supistui yhden yön reissuksi, sillä lauantaina puhkesi melkoinen myrsky, joka kaatelikin aika tehokkaasti puita vähän sieltä täältä.

Kesäkuu jäi mieleen koleana ja märkänä, mutta onhan se luonto siltikin alkukesästä aina parhaimmillaan. Kuun puolivälissä käytiin tallustelemassa Korouoman reitti melkein päästä päähän ja siitä viikko eteenpäin oltiinkin jo Finnmarkissa juhannusretkellä.

Heinäkuu oli yhtä onneton ilmestys kuin koko kesä muutenkin siihen asti. Sadetta sateen perään, eikä lämpöä. Yksi hellepäivä taisi olla, se kun olin hautajaisissa ja samana iltana lähdettiin kaverin kanssa Tiilikkajärvelle. Mutta sen viikonlopun aikana sää palautui taas kylmäksi sadesääksi. Heinäkuu meni aika vauhdilla lomaa odotellessa. Kameran linssiin tarttui kukkasia ja viimeinen viikko ennen lomaa meni aika pitkälti hillasoita kolutessa.

Elokuussa alkoi viimeinkin loma ja suurin osa elokuusta menikin reissun päällä pohjoisessa. Tukikohtaa pidettiin mökillä Dalvadaksessa, mistä käsin tehtiin kolme vaellusreissua. Ensimmäinen Norjaan Rastigaissalle, toinen Kaldoaivin koillisreunamille ja kolmas, koko loman huipennus Vätsäriin. Ilmojen puolesta elokuu oli koko kesän paras, ja reissutkin olivat oikein onnistuneita. Varmaankin koko vuoden paras kuukausi.

Syyskuussa olin vielä pari viikkoa lomalla. Kävin itsekseni parin yön reissun Hossassa ja viimeisellä lomaviikolla olimme Puolangalla upeassa syyssäässä. Loppukuusta hankin uuden kameran ja kävimme vielä toisen reissun Puolangalla.

Lokakuussa oli vielä hienoja säitä, ja kuukauden aikana tehtiin vielä pari viikonloppuretkeä, ensimmäinen Ranualla ja toinen ystävän kanssa Hossassa. Lokakuussa tuli myös juostua ahkerasti ja kuvailtua hienoja värejä taivaalla.

Laavuilta Paasonvaaralla Ranualla.

Marraskuulla ei suurempia retkirintamalla tapahtunut. Hieman kuljeskelua lähimetsissä, -soilla ja -pelloilla, valmistautumista talveen, hieman jouluunkin ja loppukuusta sivistysreissu Vaasaan.

Joulukuu hurahti nopeasti joulua ja muutaman päivän vapaata odotellessa. Ranualla käytiin itsenäisyyspäivän aikaan ja siellä vietettiin myös joulu. Hetkeksi saatiin tuntua talvestakin, mutta juuri sopivasti joulun alla kävi jälleen plussalla ja siinä se talvi sitten olikin. Joulukuu ja samalla koko vuosi sai arvoisensa päätöksen kun uudenvuodenaattona ajelimme Dalvadakseen.

Sellainen oli vuosi 2015. Hyvä retkivuosi ja kaikinpuolin onnistunut vuosi muutoinkin. Retkiöitä tuli yhteensä 23 kpl, yhtä vaille sen mihin joskus alkuvuodesta vouhkasin pääseväni ilman osallistumista haasteeseen, jossa piti nukkua vähintään kaksi retkiyötä kuukaudessa. Ei se kauas silti heittänyt, vaikken mitenkään tietentahtoen mihinkään lukuun edes pyrkinyt. ;) Koko vuoden kohokohta oli ehdottomasti pitkä, reilun kolmen viikon lomareissumme Lapissa, ja etenkin pitkäaikaisen haaveen toteutuminen, eli vaellus Vätsärissä. Mutta kyllä jokainen retki oli jälleen oma elämyksensä, kuten yleensäkin. 

Hankintoja tuli tehtyä tänäkin vuonna, isoimpana ehkäpä tuo kamera, johon vielä välipäiväviikolla kävin ostamassa 17 mm f 1,8 objeltiivin 25-millisen kaveriksi. Muut ostokset olivat enimmäkseen vaatteita, lähinnä merinokamppeita, kintasta, kenkiä jne. Niin ja ostinhan minä sen uuden Neoairin kesällä ja Pena-laavun maaliskuussa. Kanootti ja ahkio olivat periaatteessa miehen hankintoja (vaikka yhteisessä käytössä toki ovatkin), joten niitä en nyt laske. :D Varustevalikoima karttuu, mutta ainahan sitä jotain uutta muka tarvii. Huolestuttavan paljon olen viime aikoina katsellut noita talviretkivermeitäkin, lämpimämpää makuupussia, teräskanttisuksia... Ei kai tämä vain tarkoita sitä että olisin jossain alitajunnan syövereissä suunnittelemassa talviretkeä??

Mutta vaikka vuosi on ollut onnistunut ja siitä jäi pääasiassa hyviä muistoja käteen, niin on siihen sisältynyt myös iso pysäyttävä asia, joka on laittanut miettimään elämää ja sen epävarmuutta ja lyhyyttä uudesta näkökulmasta. Mutta onneksi tämän asian suhteen on saatu epävarman syksyn jälkeen erittäin hyviä uutisia ja tulevaisuus näyttäisi siltä osin valoisalta. Ajatuksia on herännyt kuitenkin aika paljon, ja siksipä päätin yrittää opetella elämään enemmän hetkessä, nauttimaan  elämästä ja olemaan murehtimatta asioita, jotka eivät murehtimalla muuksi muutu. Siinä on kyllä haastetta tämmöiselle hermoheikolle kuin minä, mutta lupaan ainakin yrittää. :)

Tämä vuosi on täysin tyhjä taulu vielä. Mitään retkikohteita tai muutakaan ei olla varsinaisesti suunniteltu, eikä ole oikeastaan tarpeellistakaan. Mennään sinne mihin nokka milloinkin näyttää ja suunnitellaan sitä mukaa kun jotain tulee mieleen. Eipähän ainakaan tule stressiä suunnitelmien toteuttamisesta. :D Mutta aika varmaksi voin sanoa että 10. Hossanreissu tulee tänä vuonna toteutumaan. Jos elän, kuten mummollani on jo pitkään ollut tarkoitus sanoa jokaiseen tulevaisuuttaan koskevaan asiaan. Mutta onhan tuossa ripaus totuuttakin, ei sitä voi koskaan tietää. :)