maanantai 5. lokakuuta 2020

Huippureissulla Paistunturissa

Mietin kuumeisesti, missä kävisin retkellä elokuun Lapinreissullani, mutta kun en muutakaan keksinyt niin löysin taas kerran itseni kotierämaasta eli Paistuntureilta. Ajattelin tällä kertaa lähteä hiukan eri suuntaan ja käydä katsomassa muutamat pikkujärvet, joilla en ole aiemmin käynyt. Ensin Skadjavarrin laelle ja siitä jälleen kohti määränpäätä. Törmäsin kauniiseen puroon ja sen laaksoon, ja nousin hiukan ylemmäs puron alkulähteille, lähdefani kun olen. Täytin vesipulloni ja mietin miten etuoikeutettu olenkaan kun voin kulkea täällä erämaassa ja juoda maailman puhtainta vettä suoraan lähteestä. Siinä on jo paljon aihetta kiitollisuuteen.



Tenoa vähän eri näkökulmasta.

Sitkeästi yrittää tämäkin käpyjä valmistaa.


Näin ne tunturipurot saavat alkunsa miltei tyhjästä.


Vesitauon jälkeen matka jatkui tunturinrinnettä pitkin edelleen kohti niitä järviä. Saavuin koivikkoon parin pikkulammen rannalle ja totesin että täällä on liikaa ystäviä, ja samalla hylkäsin ajatuksen järville menosta. Ne saisivat odottaa aikaa, jolloin ilmatilassa olisi vähemmän ruuhkaa. Niinpä löysin itseni lopulta Stuorra-Mavnnan juurelta leiripaikkaa etsimästä. Löysinkin sattumalta tosi kivan paikan, ja kun paikalla sattui vielä olemaan vanha nuotiokehä, ei päätöstä tarvinnut enempää miettiä. Tähän jäädään.





Pikkutalvikki.


Isän vanha sääskimyrkky. Toimii edelleen.



Leiri pystyyn ja tokihan ne piti tuletkin tehdä kun kerran kivikehän vieressä olin. Keräilin maasta kuivia oksia ja sytytin pienen nuotion. Lämmin, kaunis ilta, tunturimaisema, soliseva puro ja nuotio ovat jo huikean hieno yhdistelmä, ja siihen kun lisätään ilmakuivattua poronlihaa, ruisleipää ja voita, niin ei paljon parempaa voisi enää toivoa. Täydellinen ilta!



Kitkerä tunturinuotio ja poron kuivaliha. Lyömätön yhdistelmä.


Onko tuo nyt kovin kohteliasta tulla pissalle toisten leiriin.



Tarkkana saa poropaimen olla kun mokomat sarvipäät pyörivät ympärillä.

Jännä kun kulkiessa pitää hirveästi vouhkata poroille mutta leiristä niitä voi katsella ihan rauhassa.




Yksi parhaimmista leiripaikoista Paistunturissa ikinä.


Iltapuhteeksi vähän kartan tutkailua.

Hauska tuo Thermacellin oma pusero taskuineen.

Nyt tuli uuvahdus.


Retkilukemista.


Iltaselhvie. 

Hyvän yön jälkeen aamu valkeni jälleen lämpimänä ja aurinkoisena. En voinut vastustaa kiusausta tehdä vielä aamutulet, ja miksipä en olisi tehnyt kun kerran oli mahdollisuus. Aamupalan ja leirin kasaamisen jälkeen rinkka selkään ja matkaan. Sain idean nousta suoraan Stuorra-Mavnnan huipulle, ja tuntia myöhemmin löysinkin itseni sieltä.

Aamutulilla.


Stuorra-Mavnnan huipulla.

Laskeuduin alas ja nousin samantien vieressä olevan Duottar-Mavnnan huipulle. Tästähän näytti tulevan ihan huippureissu. Sieltä laskeuduin alas Mavnnajohkan varteen ja pysähdyin lounastauolle. Ilma oli lähes helteinen, joten varjoisa paikka koivun alla osoittautui juuri sopivaksi. Uitin jalkoja purossa ja napsin kuvia. Ja toki muistin myös syödä sen lounaan, jotain miten lie vanhaa  sweet & sour pork-Turmatia ja suklaata. 




Onkohan eilisillan leirissä vierailleella vaalealla herrasmiehellä ollut jokin osuus tässä, mietinpä vain.





Jalat kiittävät raikastavasta kylvystä.





Harmi kun näitä mehujauheita ei enää löydy mistään.

En ollut tehnyt mitään suurempaa suunnitelmaa reitin suhteen, joten vähän vahingossa jumituin seurailemaan kaunista Mavnnajohkaa. Sen pienistä sivulampareista sinkoili liikeelle pieniä kaloja, lienevätkö lohenpoikasia peräti. Eihän niistä kuvia kerennyt ottaa vaikka miten yritti. Käppäilin kaikessa rauhassa pitämättä mitään kiirettä, mikäpä siinä oli kauniissa säässä ja maisemassa kulkiessa. Päädyin lopulta seuraamaan jokea aina Nilijoelle asti.









Pakuria löytyy tunturikoivuistakin.

Nilijoki.

Välipalaa.

Nilijoen varrella pidin jälleen pikku tauon ja suunnittelin loppupäivän reitin ja valikoin ensi yön leiripaikan. Seurailisin Nilijokea seuraavan isomman puron kohdalle ja nousisin sen jälkeen ylös tunturiin, missä leiriytyisin pienen puron alkulähteille. Suunnitelma oli nyt selvä, joten tuumasta toimeen vaan.


😊

Tämän puron alkulähteillä oli viime yön leirini.
 Puro on hieman kerännyt vettä mukaansa matkanvarrelta ja laskee nyt Nilijokeen. Yli tulin vähän 
soitellen sotaan-taktiikalla, mutta siitäkin selvittiin.

Nousu tunturiin ei sujunut ihan kaiken taiteen sääntöjen mukaan, vaan onnistuin nousemaan juuri siitä hankalimmasta mahdollisesta paikasta ja päädyin loputtomalta tuntuvaan ylämäkeen. Jollan sinnillä siitäkin kuitenkin selvittiin ja sekin mäki loppui aikanaan. Leiripaikaksi valikoitu lähteikkö löytyi, mutta hiukan piti taas käydä keskustelua itseni kanssa siitä lopullisesta teltanpaikasta. Osaan muuten olla harvinaisen raskas ihminen tässä asiassa. Voisinkohan ensi kerralla jättää itseni pois matkasta. 


Leiri onnellisesti pystyssä.

Iltapalaa.






Seuraavalle päivälle oli luvassa kovaa sadetta, joten suunnittelin herääväni aikaisin, jotta ehtisin pakata teltan ja tavarat ennen sateen alkamista. Ennusteen mukaan sade alkaisi noin 9 aikaan, joten viimeistään seitsemältä pitäisi herätä. Lähdön saan tarvittaessa tapahtumaan ripeästi, sillä aamupalan voi hyvin jättää viimeisenä aamuna väliin, mutta kelloa en sentään viitsisi laittaa soimaan kun ei ole pakko. Heräsin lopulta jo kuuden maissa, jolloin paistoi vielä aurinko eikä sateesta ollut tietoakaan. Olisin voinut vielä jatkaa unia, mutta totesin että nyt on kyllä parempi vaan nousta, nukkua ehtii sitten mökilläkin. 

Siispä reippaasti vaan kamppeet kasaan ja vasta sen jälkeen aamuteetä keittelemään. Teltan kuivatteleminen mökillä on sen verran työlästä että mieluiten säästäisin itseni siltä. Sitten nopeahko aamupala naamaan ja vähän puoli kahdeksan jälkeen olin valmis lähtöön. Enkä yhtään liian aikaisin, sillä tummat pilvet alkoivat jo vyöryä päälle. Jätin tietoisesti sadekamppeet pukematta, koska siinäkin olisi taas pari kuivausta vaativaa vaatekappaletta lisää. Päällä olevat ohuet kamppeet pitäisi kuitenkin pestä, joten ihan sama oli kastella ne sateessa ja nakata sitten suoraan pesuvatiin saunassa.

Noin kymmenen minuuttia lähdön jälkeen alkoi sataa, ja sitä vettä sitten tosiaan riitti.


Aamukaaos.




Sieltä sitä sadetta olisi tulossa.



Harmaata maisemaa.


Aika uitettu on jo koira, ja niin on kyllä akkakin.

Nämä me ollaan kyllä ansaittu.

Matkantekoa ei voi varsinaisesti sanoa kovin mukavaksi, mutta toisaalta, pahempaakin on nähty. Vettä tuli kaatamalla, sekä ylhäältä että sivusta tuulen mukana. Vaatteet tietenkin kastuivat hetimmiten, samoin kengät, mutta tasaisessa liikkeessä ei ehtinyt kovin pahasti kylmettyä. Ja ainakin kaikenlaiset vesiaiheet oli helppo ylittää kun ei tarvinnut miettiä kastumisvaaraa. Aikamoinen ero edellispäivän helteeseen.

Mökille saavuttiin aikanaan ja väitän että monesti ei ole sauna tuntunut niin mukavalle kuin tuolloin. Rinkan sadesuoja on näemmä tullut tiensä päähän, sillä se oli päästänyt vettä läpi niin että rinkan sisältökin oli osittain kastunut. Onneksi tuli tämäkin todettua näin kun ei ollut telttayö edessä. Sadesuojaostoksille siis seuraavaksi. Tuosta loppuhuipennuksesta huolimatta oli kyllä taas oikein hieno reissu, ja suosikkierämaani tarjosi parastaan. 



 

2 kommenttia:

  1. Onpahan ollut varsinainen huippureissu sulla - hienoja paikkoja ja mahtava sää. Joskus menee kaikki kohdalleen. Rinkan sadesuojuksesta: minä päädyin luopumaan sen käytöstä. Pakkaan kuitenkin kaikki vesiarat tavarat kuivapusseihin, joten kosteuden pääsy rinkkaan sisälle ei haittaa. Enpä kuitenkaan väitä, että tämä mun uusi tapa olisi mitenkään parempi kuin sadesuojuksen käyttö - omat vaivansa siinäkin on, että niitä pieniä nyssäköitä on rinkka täynnä ja jos ei muista, mitä minkäkin väriseen on laittanut, saa niitä joskus penkoa montakin ennen kuin se oikea löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tämä oli oikein onnistunut retki. Seuraava olikin sitten asia erikseen. 😁 On mullakin kaikki omissa nyssäköissään, eihän rinkan uumenista muuten mitään löytäisi. Mutta tykkään silti suojata rinkan sateelta kun sekin majoittuu telttaan, ja muutenkin. Sadesuojan ongelma vaan on se että vesi pääsee valumaan rinkan ja selän väliin, joten sekä retkeilijän että rinkan peittävä viitta olisi kaikkein tehokkain sadesuoja.

      Poista