Lokakuun kuulumisia

Niinpä se vierähti lokakuukin ja tuntui vievän viimeisetkin valonrippeet mennessään. Meno alkoi jo vähän rauhoittua kesäkauden loppusuoralla, ja ulkoilut painottuivat yhä enemmän kotimetsiin. Tuota vaararetkeä lukuun ottamatta en tainnut ulkoiluttaa risukeitintäkään kertaakaan. Kuvia on kuitenkin tullut otettua vielä ihan kiitettävästi, joten antaapa niiden kertoa enemmän. Siitä tulikin mieleeni mainita, että nuo Google kuvista tänne siirretyt kuvat, varsinkin pystymalliset, näkyvät ainakin puhelimella aika heikkolaatuisina. Isommaksi klikatessa tilanne korjaantuu. Jonkin verran tuo kuva-albumi niiden laatua heikentää muutenkin, mutta ei nyt noin pahasti kuin mille ne täällä blogissa näyttävät.

Alkukuusta oli vielä ruskaa.

Pakkasaamu.

Hevonen ja naakka. Työhommissa.

Kotimetsää.

Lehtokurppa majaili pihassa.

Leipomispäivä.

Auringonnousun värejä.

Purossa alkaa jo vesimäärä olla normaalissa kesän kuivuuden jälkeen.

Äskeinen puro hiukan ylempää.

Puunhalailun ohella naavojen silittely on varsin terapeuttista. 

Minä niin pidän tästä metsästä.

Mettäläiset.

Vielä näkyy syksyn värejä. 6.10.

Pakkasaamuna suolla.

Pakastekarpaloita suoraan suolta.

Upouutta pitkosreittiä.

Ystävän vauvalle viltti.

Pihaan ilmaantui kurkkutorvi. Sen alkuperä selvisi, kun hirvimiehet toivat lihaa meidän
maille kaatuneesta hirvestä. Salli on ilmeisesti käynyt vähän herkuttelemassa sisälmyksillä
ja tuonut tuliaisiakin tullessaan.

Auringonlaskua.

Oulujoki.

10.10.

Suppilolöytö 50 metriä kotiovelta.

Välillä lenkkeilyä isommalla hunnilaumalla.

16.10.

Buffetti auki taas.

Uusi alku.

23.10.

Loppukuusta sain pidennetyn viikonlopun ja lähdin sitä viettämään mökille. Taisikin olla viimeinen mökkireissu nyt hetkeen. Alkaa olla niin työlästä se lämmittäminen, ettei viikonlopuksi enää kannata lähteä, eikä tämä harmaa ja pimeä ilmakaan oikein kannusta lähtemään mihinkään. Enimmäkseen tuokin viikonloppu meni vuoroin mökkiä, vuoroin saunaa lämmittäessä ja lueskellessa, vaikkei ilma nyt vielä hullumpi ollutkaan.

Juhannusruusu ei ole vielä luopunut lehdistään.

Kuutamolla.

Nämä puut eivät ole nähneet metsäkonetta, eivätkä onneksi tule
 näkemäänkään niin kauan kuin minussa henki pihisee.

Aurinko paistaa ja lunta sattaa, taitaa tulla...niin mikä?

Ilta-aurinkoa.

Aamuaurinkoa.

Närhetkin vierailevat ruokinnalla.

Elämäni ekat pyrstötiaiset kotimetsässä.
Eikä tietenkään oikeaa kameraa mukana.

Kurre on jo vaihtanut talvipalttoon päälle.

Semmoinen oli se lokakuu. Marraskuun puolelle siirryttäessä pakkaset ovat toistaiseksi ohi ja eletään taas lonkerolasissa harmaan vesitihkun ollessa vallitseva ilmanala. On tässä se hyvä puoli, että lämmityskustannukset pysyvät kohtuullisina, ja kostea ilma tekee hengittämisestä edes hiukan helpompaa. Tutkimukset ovat vielä kesken, enkä ole lopullista diagnoosia saanut jo vuoden verran vaivanneisiin ja nyt syksyn myötä pahentuneisiin hengitysongelmiini, mutta sentään lääkäriin asti jo pääsin, joten toivon mukaan jonkinlaista apua tilanteeseen olisi tulossa. Kyllähän se vähän hillitsee liikkumisintoa kun ei levossakaan saa vedettyä keuhkoja täyteen, ja yskin kuin mikäkin tervakeuhko konsanaan. Pakkasilma pahensi oireita, joten sikäli tämä tihkusade on ihan jees. Nähtäväksi jää, mikä on lopullinen tuomio.