Keskitalven kuulumisia

Hetki on taas vierähtänyt edellisestä postauksesta, mutta eipä tässä toisaalta ole ollut mitään erikoisempaa kirjoitettavaakaan. Viime postauksessa mainitsemani flunssa sitten otti ja kesti kaikkinensa kuukauden päivät, eikä se vieläkään ihan kokonaan ole ohi mennyt. Ekan kaksiviikkoisen jälkeen näytti jo paremmalta, kunnes kuume yhtäkkiä nousi lähemmäs 39:ää ja siitä seurasi tietenkin uusi yskänuharuljanssi, jonka jälkimainingeissa tässä siis edelleen ollaan. Liikkeelle olen kuitenkin päässyt ja lumikenkiä olen ulkoiluttanut ahkerasti, samoin suksia.

Sain tädiltä (kiitos! 💜) etukäteissynttärilahjaksi Kimmo Ohtosen kirjan Karhu voimaeläin. Lukaisin sen läpi muutamassa illassa ja tykkäsin kovasti. Kirja herätti paljon ajatuksia paitsi suurpetojen tilanteesta niin myös ihmiselämän varjopuolista, ja sisälsi tietenkin paljon komeita karhukuvia. Suosittelen lukemaan! Tästä muistui mieleeni, että kirjoitin toisen ylioppilasaineeni 11 vuotta sitten tästä aiheesta. Harmi kun en enää kunnolla muista mitä kirjoitin, mutta muistan kuitenkin ottaneeni aika tiukasti kantaa ihmisen ylivertaisuuteen muihin lajeihin nähden ja siihen, että ihminen raivaa muita, itselleen "haitallisia" lajeja tieltään vain siksi että itse kokee hyötyvänsä siitä. Aihe on siis kiinnostanut minua jo tuolloin ja kiinnostaa yhä. Toivon, että suurpedoilla olisi sija Suomen erämaissa tulevaisuudessakin, ja että petoviha vähitellen laantuisi. (Toivossa on hyvä elää.)

Tammikuun lopulla kävin toisenkin hiihtolenkin suolla.

Hirvi was here.

Sitkeä sinnittelijä.

Suoluonnon pieniä ihmeitä.

Nämä kelot jaksavat aina ilahduttaa.

Auringonlaskua.

Ja auringon nousua.

Flunssapäivinä koirat saivat tyytyä leikkimään kotipihassa.

Koski kohisee jo jään alla.

Siinä meni mun latu. Mihin tästä voi valittaa??

Jäällä.

Muitakin kulkijoita alkaa jo olla liikkeellä.

Viime viikonloppu vierähti aika pitkälti autonratissa. Perjantaina ajelin Kuopioon, mihin jätin ystävän luokse yhden koiran ja otin vaihdokkikoiran kyytiin. Sieltä yöksi sukulaisten hoiviin ja lauantaina kohti Ilmajokea. Ilmajoella yö autossa (kai tämäkin retkiyöksi voidaan laskea, olin kuitenkin metsässä vaikka autossa nukuinkin. :P), sunnuntaina pienen mutkan kautta takaisin Kuopioon ja maanantaina takaisin kotiin. Kilometrejä kertyi himpun alle 1400 ja loppujenlopuksi reissusta jäi käteen vain kokemusta, nimittäin koirapariskunta ei valitettavasti saanut mitään aikaiseksi (lisääntymispuuhia olisi pitänyt...). Niin, että näin helppoa se koirien kasvattaminen on. :D

Eräänlaista retkeilyä tämäkin.

Honda Jazzia voisi markkinoida myös asuntoautona. Ilma-alusta ei olisi tuonne mahtunut, joten
prinsessapatja muodostui solumuovista ja parista täkistä. Toimii.

Reissukaverini Hilpa.

Kilometrisaldo kotipihassa.

Lumikenkäpolkujen availua pyryn jälkeen.

Välillä hyödynnetään kelkkareittiä.

Välillä kolutaan ojanpohjia.

Välillä ihan jalkapatikassakin liikkeellä. 10,4 km:n lenkki.

Hirvet ovat alkaneet liikuskella viime viikkoina. Joulu-tammikuussa
niiden jälkiä ei pahemmin näkynyt. Nyt niitä on kaikkialla.

Kuurainen metsä.

Jos hirvi tästä meni niin kyllä minäki...