Katsaus vuoteen 2016

Nyt kun vuosi saatiin vaihdettua uuteen, niin voisi tehdä pienen pikakelauksen taaksepäin ja katsahtaa mitä vuosi 2016 pitikään sisällään. Uudenvuodenjuhlinta sujui railakkaissa merkeissä kaupungilla hilluen. Tai no jos tarkkoja ollaan niin jonottaen milloin minnekin, päättyen reilun tunnin hytinään taksijonossa, jossa sain myös elämäni ensimmäisen tappouhkauksen ihan vain koska erhedyimme ystäväni kanssa vilkaisemaan taaksemme ärsyttävine naamoinemme. Noh, tilanne oli lopulta vain ja ainoastaan koominen, säilyin hengissä ja sain anteeksipyynnönkin, joten se siitä. Yleensä olen ollut uudetvuodet aina jossain maan korvessa, ja tämän kokemuksen perusteella taidan jatkaa samalla linjalla tulevaisuudessakin.

Mutta niin, asiaan.

Tammikuu alkoi tunturimaisemissa Dalvadaksessa kaamoksen hämärässä. Sitten tulivat kovat pakkaset joutsenenpelastusoperaatioineen ja ulkonanukkumispakkasennätyksineen (karmeita sanahirviöitä). Nättejä talvipäiviä. Lumikenkäilyä ja hiihtelyä.

Helmikuu jatkui kutakuinkin samoilla talvisilla aktiviteeteilla. Kävin reissun Kuopiossa ja muistelen että terveys reistaili vähän monellakin tapaa tuolloin.

Maaliskuusta päälimmäisenä mieleen jäi Muston viikonloppuseikkailu suolla ja tietenkin pääsiäisreissu Utsjoelle. Voi että kun pääsisi sinne taas, mutta tänä talvena saattaa jäädä talvireissu kokonaan tekemättä, jos sattuu että pääsiäisen aikaan maailmaan tupsahtaa lauma mielettömän pieniä karvaisia retkikavereita. 😄

Huhtikuussa alkoi kevät tulla jo ihan kunnolla, ja sen etenemistä seuratessa se kuukausi aika pitkälle kului. Lumikengät ja sukset jäivät kesäteloille ja vaelluskengät pääsivät taas käyttöön. Bursiittivaivat alkoivat huhtikuussa, mutta kuitenkin retkeilykausi saattoi alkaa vappuaattona Kupsonvaaran reissun myötä.

Toukokuu meni aika pitkälti jalkavaivan kourissa, mutta aina kun vaan kykenin niin jossain metässä rämmin tietenkin. Loppukuusta kävin nakkaamassa bursiitin Hossaan, eikä sitä ole onneksi (vielä) sieltä takaisin kuulunut.

Kesäkuussa suot olivat valkoisenaan tupasvilloja, joten suolla tuli kuljettua useaan otteeseen. Juhannus meni Dalvadaksessa, kun Tsarmitunturin reissu meni hömpsis. Mutta eipä kyllä harmittanut yhtään vaikka "joutui" katselemaan jo kotoisiksi käyneitä Tenojoen maisemia. Ei niihin koskaan kyllästy.

Heinäkuu oli hillakuukausi isolla H:lla. Suolla kului päivä jos toinenkin ja saalista tuli paljon. Hillahullun unelmakesä. Pelkästään omalta "takapihalta" poimin yli 20 kiloa. Ehdin kuitenkin hillavouhotukseltani piipahtamaan mutkan Tallinnassakin.

Elokuu oli jälleen lomakuukausi. Muutama viikko vierähti Utsjoella ja Pohjois-Norjassa. Toinen toistaan hienompia maisemia ja koko reissun kruunasivat Vätsärin tervastulet.

Syyskuussa loma jatkui vielä ja luvassa oli uusi reissu pohjoiseen. Vätsäri näytti tällä kertaa hieman kovemman puolensa kulkijoille. Semmoista se välillä on, ja erämaan kuuluukin vähän opettaa. Mökki tuli laitettua talviteloille ja jätin toistaiseksi haikeat hyvästit tuntureille. Ikävä on jo kova.

Viimeinen lomaviikko kului Puolangalla ja sen jälkeen loppukuukausi menikin vähän ikävissä merkeissä.

Lokakuussa lenkkeiltiin paljon koirien ja ystävän kanssa, ja juoksin myös paljon. Niin ja kävin tietenkin Hossassa. Totuttelua uuteen tilanteeseen.

Marraskuu oli rauhallinen kaikinpuolin. Yksinolo alkoi jo tuntua mukavalta pienen totuttelun jälkeen, eikä pimeyskään ahdistanut ollenkaan. Maasturinpenikka aiheutti harmaita hiuksia ja odottaa nyt pääsyä termostaatin vaihtoon (johon kaiketi uppoaa puoli omaisuutta). Mutta pelaa kuitenkin, sehän on tärkeintä. Hossanreissu oli marraskuun huippuhetkiä.

Joulukuu olikin sitten aktiivisempi, kuten tuossa aikaisemmin kerroinkin. Itse joulu meni hyvin rennosti perus ruokailu-hautuumaa-mummolakäynteineen, ja riehaannuttiinpa sitä vielä jouluyön kirkkoonkin.Yöllä vielä kotiin saavuttuani lämmitin saunan, joten nukkumaan pääsin vasta kolmen kieppeillä. Rankkaa tuo joulunvietto. Pyhät oltiinkin koirien kanssa ihan keskenämme ja kyllä nautittiin olostamme (tai minä ainakin. Nuo raukathan eivät voi muuta kuin tyytyä kohtaloonsa). Lumikenkäreittejä poljettiin auki lumituiskun jäljiltä ja Tapanina käytiin suolla hiihtämässäkin. Voipi olla että olen muuttumassa erakoksi pikkuhiljaa ja metityn tänne mökkiini. 😆

Lohensavustuksen virallinen valvoja.

Epävirallinen valvoja.

Valmis.

"Löydätkö miljoonan kynttilän joukosta sen, jonka sytytin sulle?"

Valkoinen suomaisema.

Mukavasti kantoi hanki suksia.

Talvihämähäkki? Miltei hiihdin sen yli mutta sain väistettyä viime hetkellä.

Kakku kelpasi tinteille.

Elämää lintulaudalla.

Taas niitä aamuja, jolloin ei harmita oikeastaan yhtään maksella maasturin kustannuksia. :P

Lumikenkäreittiä.

Varokaa heikkoja jäitä.

Vuoden viimeinen.

Päivän kuva -projektini tuli nyt myöskin tiensä päätökseen parin vuoden jälkeen. Mukavasti tuossa kyllä tuli tapahtumat talletettua kuvamuotoon, mutta aikansa kutakin ja nyt on uusien juttujen vuoro. Ystävä antoi lahjaksi minulle sääpäiväkirjan, jota olisi tarkoitus ruveta täyttelemään, jos nyt ei neljää vuotta niin vaikka ainakin alkuun tämä yksi. :D

Vuosi 2017 on ihan tyhjä taulu vielä. Suunnitelmia on nyt lähinnä koirarintamalla, tavoitteena saada uusi Talvikylän pentue maailmaan keväällä. Retkeilyäkin toki varmasti tulee, toivon mukaan jo talven aikana ja kesällä ja syksyllä nyt ainakin. Vähän lupailin itselleni kolmikymppislahjaksi talvisen retken Hossaan, mutta katsotaan nyt miten siinä käy. Lomat yritän pitää taas syksypuolella ja enköhän tuota pohjoisessa siitä jonkinlaisen siivun vietä, ja retkillä tietenkin myös. Mutta elämä on opettanut, että parempi kun ei kauheasti suunnittele etukäteen, kun ei ne asiat kuitenkaan koskaan niin mene. Eli mieli avoinna vain odottamaan mitä vuosi tuo tullessaan. Toivottavasti ainakin jotain parempaa kuin edellinen. ;)

Hyvää uutta vuotta!