Loppuvuoden tunnelmia

Niin se vuosi 2016 alkaa olla pikkuhiljaa taputeltu, joten täytynee kirjoitella muistiin marras- ja joulukuun kuulumiset ennen kun suuntaan katseen kohti uutta vuotta ja uusia tuulia.

Marraskuu oli vähän hiljainen kaikinpuolin. Hossanreissua lukuun ottamatta ei tainnut kummempia tapahtua ja valokuvausintokin oli vähissä. Päivät koostuivat ihan perusjutuista, kuten töistä ja lenkkeilystä. Juoksuhommat jäivät vähemmälle kuin lokakuussa, mutta aika säännöllisesti tuli silti juoksenneltua, punttitreenejä ja pitkiä kävelylenkkejä unohtamatta. Pakkasta oli jo ihan mukavasti ja luntakin näemmä, nyt kun kuvia jälkeenpäin kattelee.

Joki jäässä jo 5.11.

Tuttava hankki tällaisen pentupalleron. Onhan se soma.

Superkuu.

Piirakoitakin tuli tekastua.

Tämmöstä "herkkua" ystävien kanssa tulilla.

Saukko ilmeisesti taas mellastanut jäällä ja koskessa.

Joulukuu onkin ollut jo mukavan talvinen kuukausi ja jo alkukuusta aloitimme koirien kanssa lumikenkä- ja hiihtokauden. Lunta tuli sen verran, että hanget korkeat nietokset pitävät hurttalauman kurissa ja nuhteessa, joten hihnat on voitu jättää kotiin mettälenkeillä. Joskin nyt sopivasti joulun kynnyksellä tulivat plussakelit ja lunta on enimmäkseen autotallin oven edessä katolta tippuneena. No, meneehän se aika niitä lapioidessa tokkiisa. Useampia kilometrejä lumikenkäpolkuja olen polkenut tuohon lähimetsiin viime viikkojen aikana. Mukavaa hommaa, ja kyllä siinä reilun tunnin lenkissä mukavasti hiki tulee. Juoksemisen suhteen olen ollut laiska, mutta sen verran pitää vouhottaa, että pari viikkoa sitten tein oman ennätyksen ja juoksin 12 kilometrin lenkin. Pitäisi taas aktivoitua kyllä ennen kuin saavutettu kunto taas huononee. Niin, ja olenhan tässä muutamaan otteeseen piipahtanut yöelämässäkin taas reilun parin vuoden tauon jälkeen...

Ja teinhän minä retkeilyyn liittyvän hankinnan, tai oikeastaan kaksikin jos tarkkoja ollaan. Ajattelin, että tammikuussa tilaan itselleni pikkuahkion, retkeilypiireissä paljon kehutun Erapro expedition sled-pulkan. Mutta kuinka ollakaan, se tulikin yhtäkkiä sen verran hyvään alennukseen, että pakkohan se oli tilata samantien pois kuleksimasta. Pulukka tulikin parissa päivässä ja lähdin tietenkin heti testireissulle. Virittelin siihen ensin narut kiinnityspisteiksi sekä tietenkin vetonarut myös ja sitten nakkasin kyytiin sellaisen ison rullan jotain muovia painoksi. Jalkaan laitoin sukset (ilman nousukarvoja) ja eikun menoksi. Tosi nätisti se perässä kulki pellolla ja jäällä, ja minulla kun on tapana tehdä asiat monesti vaikeimman kautta niin päätin sitten "oikaista" lähitienoon pahimman risukon läpi takaisin pellolle. Eipä siinä, pulukka kyllä edelleenkin tuli sievästi perässä, niin sievästi kuin puolitoistametrinen pulkka nyt vain voi risujen, kantojen ja mättäiden lomitse kulkea. Saihan siinä vähän kiskoa ja käännellä ja väännellä sitä joka ilmansuuntaan (ja kirota omaa typeryyttä), mutta ehjinä selvittiin sekä pulukka että minä, ja loppumatka menikin sitten oikein leppoisasti peltoa pitkin. Nyt pitänee sitten alkaa suunnitella seuraavaa talviretkeä. Armeija-ahkion kohtaloa täytyy vähän punnita, kun luulen että sitä rohjaketta ei tule suuremmin enää käytettyä kun on tuo kevyempikin vaihtoehto olemassa, joka mahtuu autoonkin sisään.

Toinen hankinta olikin sitten Cumuluksen untuvatakki. Osallistuin taas kimppatilaukseen ja joulukuun alussa sain takkini postissa. Taattua Cumuluslaatua sekin, kevyt kuin mikä ja pakkautuu pieneen tilaan. Turhan ison koon valitsin, mutta menköön nyt, mahtuupahan paksua villapaitaa ainakin alle.

Sitten joulukuun kuvasaastetta.

Sahahommia riittää.

Linnunruoka-aineksia.

Testiversio.

Ja joulukakku.

Uusi pulukka.

Vähän kertyi lumikuormaakin kyytiin. :P

Tässä kohtaa vielä hymyilytti...

Talviretkikalustoa (muovirulla ei välttämättä kuulu joukkoon).

Kummipojan taideteos. <3 Ihan on näköinen, ja käsi käryää nuotiossa niinku asiaan kuuluu.

Lumikenkäpoluillani on muitakin kulkijoita minun ja koirien lisäksi.