Kolmas rinkka toden sanoo?

No niin. Ei pitäisi mennä sovittamaan mitään uusia vermeitä, kun tietäähän sen miten siinä käy. Syöksyin siis ennen Lapinreissuamme Partioaittaan ja ostaa rymmäytin sen Abiskon. No, puolustaudun sillä, että sain ylipuhuttua kaverini ostamaan Oxon, joten ei mulla nyt kuitenkaan kolmea rinkkaa ole. Ja Kestrelhän on oikeammin reppu, jos tarkkoja ollaan, eli eihän mulla sitten olekaan kuin yksi rinkka. 8) No, enivei. Abisko on siis 65-litrainen ja miesten mallia. Sovitin ostoreissulla naisten vastaavaa ja ihmettelin kun se ei tuntunut lainkaan yhtä hyvälle kuin aiemmin kokeilemani Abisko. Olkaviilekkeet olivat liian kapeat ja painoivat hartioita. Sitten tajusin, että olin luultavasti sovittanut edelliskerralla miesten mallia ja nakkasin sen selkääni. JES, tää se on! Rinkka lähti siis matkaan.

Abisko pääsi hetimmiten tositoimiin Saanan reissulle. Voi että, olen aivan ihmeissäni, miten rinkka voi istua noin tukevasti selässä. Ei haittaa ylä- eikä alamäet, se ei hillu eikä heilu selässä ollenkaan vaan pysyy kuin tatti paikallaan. Lantiovyön kanssa on vain vähän ongelmaa, siinä nimittäin loppuu pian säätövara. :O Nyt se onneksi vielä menee riittävän tiukalle kun vetää säädöt lähes tappiin. Kaveri kehotti syömään muutaman suklaapalan jotta asia korjaantuisi, mutta minusta se ei kuulostanut kovin hyvältä vaihtoehdolta. :D Saisikohan tuota lantiovyötä jotenkin lyhennettyä...

Nyt vasta huomaan kuinka typerä olin silloin muutamia vuosia sitten ekaa rinkkaani ostaessani. Myyjä ei edes ehdotellut mitään muita kuin Oxoa, kehui vain sen maasta taivaaseen ja oli aivan varma että se on minulle se paras rinkka. Ja minä ääliö uskoin, vaikka jo silloin rinkka tuntui vähän kiikkerälle selässä. Mutta kun en ollut koskaan ennen rinkkaa kantanut, niin ei ollut oikein vertailukohtaa. Olisi vain pitänyt vaatia muidenkin mallien sovittamista. Noh, hyvä rinkkahan se Oxo on, en minä sitä kiellä, mutta kaikki mallit vain eivät istu samalla tavalla kaikille. Oppia ikä kaikki. Nyt Oxo on kuitenkin onnellisesti uudessa kodissaan ja minä olen vielä onnellisempi Abiskon omistaja. Jospa tämän kanssa nyt kuljettaisiin jonkin aikaa.

Abiskon kanssa joudun vain opettelemaan uuden pakkaustyylin, siinä kun ei ole erillistä alaosastoa eikä sivutaskuja. Suurin osa romuista on siis pakattava isoon osaan ja sitten pienempiä juttuja läppään ja etutaskuun. Eiköhän tuohon kuitenkin totu pian. Järjestys on tavaroilla kutakuinkin sama kuin ennenkin: makari alimaiseksi, sitten vaatepussukka, keitin, mealkit, ea-ja korjauspussukat jne isoon taskuun, sitten kuoriasua ja sensellaista etutaskuun ja läppään ruokia ja pientä, päivän aikana tarvittavaa tilpehööriä. Kyllä tuossa mukavasti tilaa on.

Niin, ja miksi ihmeessä rinkka näyttää sille kuin se olisi lähdössä retkelle? No, siksi kun se ON lähdössä, heti huomenna. :) Ihan pieni, yhden yön lähiretki siis luvassa, raporttia tulossa myöhemmin. Olenkin vähän metsäterapian tarpeessa kyllä. Olen nimittäin riehaantunut siinä määrin, että kun vielä huomisen työmatkat (5,5 km suuntaansa) kuljen juoksemalla, niin mittarissa olisi 7 päivän aikana 70 kilsaa juoksemista. Lisäksi kävin vielä eilen ratsastamassa maastoreissun, ja töissähän olen melkein koko päivän jalkojeni päällä. Ei huonostikaan, vaikka itse sanonkin. En ole siis pitänyt yhtään lepopäivää juoksemisesta tässä välissä, joten alkaahan tuo jo tuntua jaloissa ja muuallakin kropassa. Ja yleisenä väsymyksenä tietenkin, mutta sinnillä loppuun asti. Sitten voin palkita itseni retkeilemällä. Radiossa puhuivatkin että nyt on jokin liikuntaviikko, niin pitäähän sitä sitten liikkuakin sen mukaisesti! :)