Kirjoittaminen on jäänyt vähän vähälle viime aikoina, mutta eipä ole juuri ollut mitään asiaakaan sen puoleen. Kesän vaellusreissu peruuntui, joten Lemmenjoki jää odottamaan ehkä ensi- tai jotain muuta kesää. No, mihinpä se sieltä katoaisi. Ehkä parempikin ettei lähdetty reissuun suunniteltuna ajankohtana, heinäkuun puolivälissä, tänä kesänä kun on noita lentäviä ystäviä riittänyt. Itsehän olisimme pärjänneet kyllä jotenkin, mutta koirien elämä olisi voinut käydä turhan tukalaksi.
Lapissa sentään pääsin käymään, parikin kertaa. Päiväreissuja tietysti tehtiin, tosin lyhyitä sellaisia, mutta jotain kuitenkin. Karigasniemeltä löytyi uusikin reitti, Skálonjuovccan polku, jonka olemassaolosta en ollut edes tiennyt. Tokihan se piti käydä käppäilemässä. Polku kulki Ailikkaan rinnettä, josta avautui hieno maisema. Ainoa huono puoli tuossa polussa oli, että piti tulla samaa reittiä takaisinpäin. Jostain syystä en itse tykkää tällaisesta, vaan pidän enemmän rengasreiteistä. No, muutama kilometri nyt ei vielä tee kesää eikä talvea.
Toisella Lapinreissulla ei juuri ehditty retkeilemään kun aika meni huvimajaa rakentaessa. Pikkureissun sentään ehdimme käväistä tunturissa. Syksylle on suunnitteilla vielä yksi reissu, jospa sitten taas voisi keskittyä olennaiseen rakentamisen sijaan.
Koirien vienti Norjaan on nyt onneksi helpottunut paljon. Aiemminhan sinne vaadittiin rabies-vasta-ainetesti, ja kun se poistui niin tulivat ekinokokkihäädöt (joka tosin koski takaisin Suomeen tuloa ennemminkin). Kesän reissua varten valmistauduttiinkin hartaudella ja otettiin kaikki kolme loishäätöä kaiken taiteen sääntöjen mukaan. No, heti kaiken tämän madotusruljanssin jälkeen poistui sitten ekinokokkihäätövaatimuksetkin. Hyvä tietenkin näin, mutta olisihan niillekin rahoille ollut muutakin käyttöä. Koskaan meitä ei kyllä ole rajalla pysäytetty, vaikka Norjassa on kuljettu koirien kanssa jo viitenä kesänä. Mutta toki paperit pidetään kunnossa, vaikkeivät ne ketään kiinnostaisikaan.
Vaellushommat ovat jääneet nyt vähän taka-alalle koiraharrastuksen ottaen etusijan tämänhetkisessä elämässä. Reilu viikko sitten laumaan liittyi uusi pentu, joka vie nyt paljon aikaa ja huomiota. Mutta jossain aivojen kätköissä siintää kuitenkin ajatus mahdollisesta viikonlopun mittaisesta syysretkestä. Katsotaan nyt innostuuko mahdollinen vaellusseura asiasta. Olisihan tuo mukava käydä vielä tälle kesää jokin lenkki heittämässä, pitkä on talvi taas odottaa muuten. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti