Joulua odotellessa

Tähän alkuun jatkan vähän vielä edellisen postauksen kenkäjutuilla. Hoksasin että olen viimeisen kuukauden aikana sitten hankkinut neljät kengät. Juu, neljät. Ensiksi talvisaappaat, sitten heräteostos-Hanwag Banksit, Vaasan reissulta tarttui mukaan hyvällä alennuksella Sorel Caribout, ja viime viikolla tilasin Icebugin juoksukengät, joiden saapumista vielä odottelen.

Saappaita en ole vieläkään testannut muuta kuin puita hakiessa. On ollut liian lämmintä että olisin viitsinyt niillä lähteä lontostelemaan kauemmas. Hanwageja olen käynyt pari kertaa ryvettämässä loskassa ja suossa, ja etenkin viimeisimmän, reilun parin tunnin märässä kävelyn jälkeen saatoin julistaa kengät vedenpitäviksi. Olen tarkoituksella jättänyt ne vahaamatta ennen kuin testaan vedenpitävyyden, mutta nyt kun testi on suoritettu niin pitäisi puhdistaa kengät ja laittaa rasvaa pintaan. Jalkaan ne eivät istu aivan supertäydellisesti, mutta sen verran hyvin kuitenkin että eiköhän nuiden kanssa sinuiksi tulla. Pohja on hieman jäykempi kuin Meind vakuum ultrissa, mutta ei kuitenkaan niin jäykkä kuin vanhoissa Meindleissäni, eli veikkaisin että aika passeli jäykkyys näissä on rinkan kanssa kulkemiseen. Kooltaan niiden pitäisi olla 39:t, mutta ovat kyllä todella pienet sen kokoisiksi. Tavallisesti käytän 38 numeron kenkiä ja nämä ovat yhden, paksuudeltaan keskitasoa olevan sukan kanssa ihan rajoilla etteivät olisi pienet. Eli koko olisi ennemminkin 37,5-38. Rumat ne ovat kuin mitkä, siitä ei pääse mihinkään, mutta onpahan ainakin yksi syy lisää keskittää katse ennemmin maisemiin kuin kengänkärkiin kulkiessa. Viidenkympin köyhtyminen lähes uudenveroisista kengistä ei siis ainakaan vielä harmita.

Soreleista olen haaveillut jo pitkään, mutta en vain ole löytänyt sopivia. Niissä malleissa, joita olen sovittanut, on kaikissa ollut ihan järjettömän matala se osa, johon jalkaterä tulee, sellainen lättänä. Ei kai kellään voi olla niin litteä jalka, tai ainakaan sellainen kenkä ei voi kovin lämmin olla. Caribout olivat vielä kokeilematta ja ohikulkiissani vetäisin sellaiset lastenosastolla jalkaani. 38 oli oikein sopivan tuntoinen, ja tässä jalkaterällekin oli tilaa niin kuin pitääkin. Alennuslapun jälkeen hintaa jäi 75 e, eli noin puolet siitä mitä aikuisten Caribout ovat normihintaisina. Liekö sitten noissa lasten malleissa jotain merkittävääkin eroa, mutta ainakin nuo ihan hyvälaatuisilta vaikuttavat. Sorelit olivat jalassa viime viikonlopun pikkuretkellä, ja hyvinpä noillakin tuntui lompsiminen onnistuvan, eikä ainakaan noin -5 asteessa parilla villaisella sukkakerroksella varpaat jäätyneet.

Retkihommat on jääneet vähän vähille viime aikoina. Arki-illat ovat lyhyitä ja pimeitä, ja houkuttelevat ennemmin sohvalle ja aikaisin nukkumaan kuin ulos loskaan. Päivisin olen kuitenkin käynyt juoksemassa ja viikonloppuina sitten on piipahdettu lähipelloilla ja -metsässäkin. Yksi viikonloppu vietettiin Vaasassa kaupunkilomalla nauttien hetken koirattomasta olosta hotellin mukavuuksien keskellä. Huoneemme oli ihan loistava, kalastusmajatyyliin sisustettu, joka antoi vähän viihtyisää autiotupafiilistä kaupunkielämän vastapainoksi. Mukava se on tuollainenkin reissu kerran vuoteen tehdä, ja tämä vuodenaika jos joku sopii siihen oivallisesti.

Alkuun muutama kuva Vaasasta

Ja sitten takaisin kotimaisemiin.

Itsenäisyyspäiväviikonlopun vietimme Ranualla ihanan talvisissa tunnelmissa. Kävimme lauantaina Lapiosalmessa tulistelemassa Latvalampien laavulla (mikähän lie oikea laavun nimi), jonne ei ollut pitkä kävelymatka. Lumitilanne oli vähän haastava, ei oikein lumikenkäkeli, mutta ilman joutui vähän pohnostamaan. Päädyimme kuitenkin kävelemään ilman lumikenkiä, ja pääsipä sitä noinkin vielä, varsinkin jyrkemmissä rinteissä lunta oli aika vähänlaisesti. Kumpikin ollaan vähän kyllästytty jo makkaroihin, joten evääksi tehtiin tällä kertaa katkarapukeittoa. Se onkin pakkasella oikein oiva nuotioruoka, sopivasti tulinen, ja sulatejuuston ja kerman ansiosta melkoisen täyttäväkin. Keiton kaveriksi paahdettiin nuotiolla paahtoleipää, johon hieroin vähän valkosipulia. Hyvää oli! Jälkkäriksi glögiä ja pari tryffelikonvehtia. 

Niin se vuosi alkaa lähestyä loppuaan. Vuoden alussa aloitin kuva päivässä-projektin, joka on ihan kiitettävästi jatkunut, ja nyt voinen jo lupailla että jatkuukin vuoden loppuun saakka, ja tarkoitus olisi jatkaa vielä ensi vuonnakin. Koostin kuvista oman bloginsa, joka löytyy täältä.

Joulu meillä olisi tarkoitus viettää Ranualla, ja jos säät suosivat niin uusi vuosi otetaan ehkä vastaan tunturimaisemissa. Mutta katsotaan kuinka käy. :)

Kenkäjuttuja ja marraskuuta

Sain tuossa pari viikkoa sitten Meindlini takaisin reklamaatiokeikalta. Tarinahan meni siis niin että viime vuoden lokakuussa ostetut Meindl Vakuum Ultra- kengät olivat käytössä kesän ajan ja sitten Rastigaissan reissulla toisesta kengästä lasahti sisäpuolen nauhalenkki.

Jokunen reissu kengillä piti kuitenkin vielä heittää, sillä kesken kauden en pystynyt olemaan ilman kenkiä montaa viikkoa, ja kengät olivat kuitenkin vielä käyttökelpoiset vaikka nauhojen kiristys vähän kärsikin. Sitten viime tingassa ennen takuun (1 vuosi) umpeutumista kiikutin kengät ostopaikkaan Oulun Intersport Rintamäelle. Rintamäen väki hoiti hommansa oikein moitteettomasti, ottivat kengät eteenpäin lähetettäväksi ja informoivat kun ne sai käydä hakemassa. 

No, kengät on kyllä korjattu kuten pitikin, myös toinen kenkä, jolle oli hyvää vauhtia käymässä samalla tavalla. Saumalangat näyttävät tosin olevan rispaantumassa monesta muustakin kohtaa, mutta vielä ne kuitenkin kasassa pysyvät. Mutta mutta...sen pettäneen sauman kohdalle on jäänyt mukavankokoinen reikä, josta tarpeeksi syvästä lätäköstä tai muuten kovin märässä maastossa kulkiessa vesi virtaa iloisesti sisälle kengän rakenteisiin. Kalvo kun ei kengissä kovin kauaa kestä, niin käytännössä tätä kenkää ei voi enää vedenpitäväksi sanoa.

Toisenkin lenkin saumaa oli vahvistettu.

Rikkoutunut lenkki oli lyhennetty ja ommeltu paikoilleen.

Vispilänvartta meni noin 5 cm nahan ja vuorin väliin.

Tiedän kyllä, että pitäisi ottaa yhteyttä maahantuojaan ja lähettää kengät bumerangina takaisin, mutta antaapa olla. Tälle syksylle on saanut niin paljon juosta hoitamassa milloin mitäkin asiaa että en yksinkertaisesti jaksa enää alkaa noita lähettelemään eestaas. Kyllähän noilla kengillä Hossanreissuja vielä tekee ja päiväretkiä hyvinkin, eihän ne pilalla ole, mutta valitettavasti pidemmälle reissulle en noilla kyllä uskalla lähteä, niin hyvät kengät kuin ne muuten ovatkin. Kengät on kuitenkin yksi tärkeimpiä varusteita ja niihin on voitava luottaa.

Männä viikolla bongasin Torista Hanwag Banks-kengät ja hetken mielijohteesta ostin pois kuleksimasta. Kengät ovat vielä matkalla, joten sikaa säkissä odottelen. Mutta jos eivät omaan jalkaan istu niin pistetään eteenpäin sitten. Hyvällä tuurillahan ne voivat olla ihan sopivatkin. :D Olen kyllä näissä lukenut olleen vedenpitävyysongelmaa, mutta nähtäväksi jää...

Myös saapasrintamalla tuli tehtyä hankintoja. Monta vuotta vanhat talvisaappaani olivat viime talvena sen verran kovalla käytöllä, että niitä taitaa jo odottaa eläkepäivät, eivätkä ne loppupeleissä hirmuisen lämpimätkään ole. Vikingin kumpparit kun ovat kivasti istuneet jalkaani niin päätin käydä vilkaisemassa saman valmistajan Icefighter-mallia ja ihan mukavastihan nekin jalkaan sopivat ja mukaan lähtivät. Kerran olen niitä vasta testannut ja hiki meinasi tulla. Viileämpiä kelejä odotellessa siis. Painavat ja isot pollukathan ne on, mutta siinäpä ovat, kunhan ovat lämpimät. Vielä jää nähtäväksi miten ne mahtuvat lumikenkien siteisiin. :P

Naiselliset pikku saapikkaani, kokoa 40.

Marraskuun alku on mennyt perusmeiningeissä. Alkukuusta oli huikeita ilmoja, aurinkoa ja lähemmäs 10 astetta lämmintä. Näistä päivistä otin kaiken ilon irti tekemällä pitkiä juoksulenkkejä, ja se kannatti, sillä nyt viimeinen viikko onkin taas eletty normaalia marraskuuta, eli harmaan sateisia ja koleita päiviä. Eilen jo vähän käväisi maa valkeana ja tänään on saatu lisää märkää lunta. Onpas heti mukavamman näköinen ja valoisa maisema. Lähisuollakin piipahdettiin tuossa alkukuusta ja siellä oli pitkospuureitti saatu viimein valmiiksi ja uusi tulipaikkakin oli valmis. Pitäisi käydä koetulilla tässä joku kerta. Joku ihme leipomisvimmakin on tässä ollut. Sämpylöitä, tiikerikakkua, piirakoita, korvapuusteja... Eikä vielä ole edes joulu!