Lumikenkäkauden aloitus

Tänne saapui talvi sitten ihan kertaheitolla. Viime torstai-iltana satoi vielä silkkaa vettä, mutta perjantaiaamuna herättiinkin valkeaakin valkeampaan maisemaan: Yön aikana oli satanut 17 senttiä lunta. Tällaisina aamuina ei voi muuta kuin olla iloinen siitä että omistaa nelivetoisen auton, jossa ei maavarakaan lopu ihan heti kesken. Eihän täällä maan korvessa isompiakaan teitä aurata ennen kuin joskus kunhan joku ehtii, joten työmatkan ensimmäiset 14 kilometriä sai ajella melko kinoksessa. No mutta, siitäpä selvittiin ja aikanaan se aura-autokin oli tänne saakka ehättänyt, joskin perjantai-ilta vierähti kolahommien merkeissä. Mutta sepä onkin vain oivallista hyötyliikuntaa, 600 kaloria siinä sai puolessatoista tunnissa poltettua (sykemittari on aika hauska vempain).

Lauantaiaamuna sitten kaivettiinkin lumikengät naftaliinista, ja luminen metsä houkutteli lumikenkäreitin tallaamiseen. Voi että koirat olivat riemuissaan kun vapaus taas koitti. Lumettomaan aikaan lapikkaista vain Salli saa olla vapaana, se kun ei laiskanpulskeana oikein jaksa hillua hirvien perässä eikä se ole niin kovin riistaviettinenkään, toisin kuin Vanni ja Musto. Mutta nyt nuo hanget korkeat nietokset rajoittavat mukavasti hirvenjahtausintoa ja koirat pysyttelevät enimmäkseen lumikenkien jäljellä. Samainen reitti kierrettiin läpi myös sunnuntaina loppuverryttelyksi 10,6 kilsan juoksulenkin jälkeen. Taisi tulla jonkinlainen ennätys mitä tulee juoksulenkin pituuteen, ja keskinopeuskin oli mukavat 8,9 km/h. Pikkuhiljaa tästä pidentämään matkaa...

Talvi saapui.

Maanantaina oli sen verran enemmän pakkasta (-11) että en tohtinut lähteä juoksemaan. Niinpä päädyin jälleen lumikenkien kanssa metsään. Kiersin vähän pidemmän reitin ja löysin isot tassunjäljet. Vaihtoehdot ovat ilves taikka susihukka, mutta ehkä kallistun enemmän ilveksen puolelle jäljen pyöreyden ja kynnenjälkien puuttumisen takia. Ja ilveksiä täällä varmasti enemmän liikkuukin, vaikka ei kai se susikaan mikään ihmeellinen otus näille selkosille olisi. Toivon kuitenkin että kyseessä oli vain ilves, susi puolen kilsan päässä kotoa ei oikein tunnu mukavalta ajatukselta, varsinkaan kun koirat ovat päivisin häkissä pihalla.

Mielettömän hienoja pakkaspäiviä on nyt ollut, ja lumikuorrutteiset puut  luovat mahtavaa joulutunnelmaa. Olen tehnyt urakalla jäälyhtyjä, nyt niitä taitaa olla 21 kpl ja seuraavat kuusi ovat vielä tulossa. Lauantaina piti pari lumiukkoakin tekaista kun oli sellainen keli. Auringon laskut värjäävät taivaan punertavaksi ja kuun kasvamista on kiva seurata. Ja olipa yhtenä iltana revontuliakin. Ei tämä vuoden pimein aika ole yhtään hullumpaa kun sää on kohdillaan.

Maanantaina sain viimein tilaamani Icebugin juoksukengät. Eilen kävin pienen koelenkin ja en oikein osannut vielä muodostaa mielipidettä. Kauhean kapeat ja kovat koppurat ne ovat, ja vasen kenkä on vähän pienen tuntoinen. En tiedä sitten onko mulla erikokoiset jalat vai onko kengät keskenään eri kokoa. No, nastat toimii ainakin. Pitää nyt vähän vielä testailla noita ja miettiä sitten myynkö eteenpäin vai mitä tekisin niiden kanssa. Näemmä saman merkinkin sisällä koot vaihtelevat, sillä saman koon eri mallin kenkä, jota sovitin ennen tilaamista, olivat jopa ison tuntoiset ja nämä melkein puristavat.

Nytpä tässä otetaankin muutama päivä vähän rauhallisemmin, kun kävin eilen hammaslääkärin kidutettavana. Toiseksi viimeinen viisaudenripe kiskottiin pois ja keväällä lähtee sitten se viimeinenkin. Inha monttu ikenessä, mutta aika hyvin olen saanut kivun ja säryn pidettyä poissa buranalla. Jospa se siitä äkkiä paraneepi.

Joulua odotellessa

Tähän alkuun jatkan vähän vielä edellisen postauksen kenkäjutuilla. Hoksasin että olen viimeisen kuukauden aikana sitten hankkinut neljät kengät. Juu, neljät. Ensiksi talvisaappaat, sitten heräteostos-Hanwag Banksit, Vaasan reissulta tarttui mukaan hyvällä alennuksella Sorel Caribout, ja viime viikolla tilasin Icebugin juoksukengät, joiden saapumista vielä odottelen.

Saappaita en ole vieläkään testannut muuta kuin puita hakiessa. On ollut liian lämmintä että olisin viitsinyt niillä lähteä lontostelemaan kauemmas. Hanwageja olen käynyt pari kertaa ryvettämässä loskassa ja suossa, ja etenkin viimeisimmän, reilun parin tunnin märässä kävelyn jälkeen saatoin julistaa kengät vedenpitäviksi. Olen tarkoituksella jättänyt ne vahaamatta ennen kuin testaan vedenpitävyyden, mutta nyt kun testi on suoritettu niin pitäisi puhdistaa kengät ja laittaa rasvaa pintaan. Jalkaan ne eivät istu aivan supertäydellisesti, mutta sen verran hyvin kuitenkin että eiköhän nuiden kanssa sinuiksi tulla. Pohja on hieman jäykempi kuin Meind vakuum ultrissa, mutta ei kuitenkaan niin jäykkä kuin vanhoissa Meindleissäni, eli veikkaisin että aika passeli jäykkyys näissä on rinkan kanssa kulkemiseen. Kooltaan niiden pitäisi olla 39:t, mutta ovat kyllä todella pienet sen kokoisiksi. Tavallisesti käytän 38 numeron kenkiä ja nämä ovat yhden, paksuudeltaan keskitasoa olevan sukan kanssa ihan rajoilla etteivät olisi pienet. Eli koko olisi ennemminkin 37,5-38. Rumat ne ovat kuin mitkä, siitä ei pääse mihinkään, mutta onpahan ainakin yksi syy lisää keskittää katse ennemmin maisemiin kuin kengänkärkiin kulkiessa. Viidenkympin köyhtyminen lähes uudenveroisista kengistä ei siis ainakaan vielä harmita.

Soreleista olen haaveillut jo pitkään, mutta en vain ole löytänyt sopivia. Niissä malleissa, joita olen sovittanut, on kaikissa ollut ihan järjettömän matala se osa, johon jalkaterä tulee, sellainen lättänä. Ei kai kellään voi olla niin litteä jalka, tai ainakaan sellainen kenkä ei voi kovin lämmin olla. Caribout olivat vielä kokeilematta ja ohikulkiissani vetäisin sellaiset lastenosastolla jalkaani. 38 oli oikein sopivan tuntoinen, ja tässä jalkaterällekin oli tilaa niin kuin pitääkin. Alennuslapun jälkeen hintaa jäi 75 e, eli noin puolet siitä mitä aikuisten Caribout ovat normihintaisina. Liekö sitten noissa lasten malleissa jotain merkittävääkin eroa, mutta ainakin nuo ihan hyvälaatuisilta vaikuttavat. Sorelit olivat jalassa viime viikonlopun pikkuretkellä, ja hyvinpä noillakin tuntui lompsiminen onnistuvan, eikä ainakaan noin -5 asteessa parilla villaisella sukkakerroksella varpaat jäätyneet.

Retkihommat on jääneet vähän vähille viime aikoina. Arki-illat ovat lyhyitä ja pimeitä, ja houkuttelevat ennemmin sohvalle ja aikaisin nukkumaan kuin ulos loskaan. Päivisin olen kuitenkin käynyt juoksemassa ja viikonloppuina sitten on piipahdettu lähipelloilla ja -metsässäkin. Yksi viikonloppu vietettiin Vaasassa kaupunkilomalla nauttien hetken koirattomasta olosta hotellin mukavuuksien keskellä. Huoneemme oli ihan loistava, kalastusmajatyyliin sisustettu, joka antoi vähän viihtyisää autiotupafiilistä kaupunkielämän vastapainoksi. Mukava se on tuollainenkin reissu kerran vuoteen tehdä, ja tämä vuodenaika jos joku sopii siihen oivallisesti.

Alkuun muutama kuva Vaasasta

Ja sitten takaisin kotimaisemiin.

Itsenäisyyspäiväviikonlopun vietimme Ranualla ihanan talvisissa tunnelmissa. Kävimme lauantaina Lapiosalmessa tulistelemassa Latvalampien laavulla (mikähän lie oikea laavun nimi), jonne ei ollut pitkä kävelymatka. Lumitilanne oli vähän haastava, ei oikein lumikenkäkeli, mutta ilman joutui vähän pohnostamaan. Päädyimme kuitenkin kävelemään ilman lumikenkiä, ja pääsipä sitä noinkin vielä, varsinkin jyrkemmissä rinteissä lunta oli aika vähänlaisesti. Kumpikin ollaan vähän kyllästytty jo makkaroihin, joten evääksi tehtiin tällä kertaa katkarapukeittoa. Se onkin pakkasella oikein oiva nuotioruoka, sopivasti tulinen, ja sulatejuuston ja kerman ansiosta melkoisen täyttäväkin. Keiton kaveriksi paahdettiin nuotiolla paahtoleipää, johon hieroin vähän valkosipulia. Hyvää oli! Jälkkäriksi glögiä ja pari tryffelikonvehtia. 

Niin se vuosi alkaa lähestyä loppuaan. Vuoden alussa aloitin kuva päivässä-projektin, joka on ihan kiitettävästi jatkunut, ja nyt voinen jo lupailla että jatkuukin vuoden loppuun saakka, ja tarkoitus olisi jatkaa vielä ensi vuonnakin. Koostin kuvista oman bloginsa, joka löytyy täältä.

Joulu meillä olisi tarkoitus viettää Ranualla, ja jos säät suosivat niin uusi vuosi otetaan ehkä vastaan tunturimaisemissa. Mutta katsotaan kuinka käy. :)