Viikonloppuna piti kuitenkin käydä vähän fiilistelemässä retkitunnelmaa ja suuntasimme seitsemän kilometrin mittaiselle Pilpasuon luontopolulle käppäilemään ja paistelemaan makkaraa. Alavalla suoalueella oli vielä vähän lunta ja sitäkin enemmän tulvavettä, mutta melko kuivin jaloin silti selvittiin. Toisaalta aika hienoa luontoa tuolla oli, vanhaa hoitamatonta metsää ja kunnon märkää rämettä. Toisaalta taas välillä kuljettiin ihan hoidetussa mäntykangasmetsässäkin leveää hiekkatietä pitkin. Mukava reitti kaikenkaikkiaan. Olen tuolla käynyt joskus toistakymmentä vuotta sitten koulun kanssa, mutta kovin suuria muistikuvia ei ole mieleen jäänyt. Saisi olla täällä Oulun seudulla enemmänkin näitä pikkuretkipaikkoja. Uusi tervereitistö kulki vähän matkaa luontopolun kanssa samaa polkua, olipahan hienot upouudet opasteet ja reittimerkit! Kaipa sitä tuotakin reittiä pitäisi joskus ihan "yleissivistyksen" takia käydä käppäilemässä, vaikken olekaan erityisen innostunut täällä mitään päiväretkeä pidempää reissua tekemään. Liian asuttua seutua tämä on minun makuuni retkeilyä ajatellen: Kun lähden vaeltamaan niin en halua törmätä tuon tuostakin metsäautotiehen tai riiviöiden sotkemiin laavuihin (minkä hemmetin takia kaikki paikat pitää sotkea tai rikkoa?).
