lauantai 26. huhtikuuta 2014

Isokankaan polku vol. 2

Jälleen Isokankaalla. Tällä kertaa ei mentykään ihan vain laavuilemaan, vaan kierrettiin koko polku ikäänkuin harjoitusreissuna tulevaa kautta varten. Voi sitä innostusta ja riemua, kun odottelin retkikamuja Korpilammen riistapolun p-paikalla perjantai-iltana koirien ja rinkan kanssa. Sää oli mitä hienoin, +10 lämmintä ja aurinko paistoi. Tavoitteena oli kävellä pe-iltana Kummunkorven laavulle yöpymään ja lauantaina sitten talsia loput lenkistä. Kiertosuunta tällä kertaa myötäpäivään.

Reissukaverit lähtivät Isokankaanjärven laavulta, joten jouduin heitä hetken odottelemaan p-paikalla. Olisiko ollut noin 18.30 kun lopulta kamut saapuivat paikalle ja pääsin itsekin starttaamaan retken. Sulaa ja suurimmalta osin kuivaakin polkua oli hyvä tallustella. Rinkka tuntui edelleenkin hyvältä selässä ja koiratkin käyttäytyivät hyvin. Kaikki siis erittäin täydellistä! Noin tunnin kävelyn jälkeen saavuimme laavulle ja pääsimme tekemään tulet ja muut perinteiset iltajutut. Siinäpä se vierähtikin tulistellessa ja syödessä ilta nopeasti. Ihan mahtava keväinen tunnelma kaikkine tuoksuineen ja linnunlauluineen! Tätä kai sitä on taas koko pitkän talven odottanutkin! Puolen yön maissa kömmimme makuupusseihin.

Lähtökuopissa.

Hyvää polkua, sievää metsää ja kevään tuoksu ilmassa. Kelpaa!

Tutulla laavulla jälleen.

Kauhaisu lähteestä. Kaveri näki lähteessä sammakon. Prinssi kenties?

Erinomaisten yöunien jälkeen puoli yhdeksän maissa herätys ja vastahakoisesti ylös lämpimästä pussista. Illalla meinasi vähän palella, mutta yön aikana oli ennemminkin kuuma. Lämpötila oli jossain vähän plussan huiteilla. Ehkä mun pitäs ihan tosissaan ruveta harkitsemaan sitä kesäpussin hankkimista...

Aamu valkeni aurinkoisena.

Esimerkillinen nuotio.

Ja pekonia!

Aamupalan ja pakkailun jälkeen matka jatkui jälleen noin 11 aikaan. Lompsin taas muita edellä ja saavutin noin tunnissa Isokankaanjärven, missä oli meneillään joku partiolaisten juttu. Jättiläisteltta ja kaikkee. :D En siis jäänyt odottelemaan reissukavereita vaan jatkoin vain törkeästi matkaa. Matkanteko tuntui taittuvan mukavasti, joten päätin että kierrän vielä lisäksi Korpilammen riistapolunkin. Näin ollen matkaa kertyi lauantaille n. 8 km ja kaikenkaikkiaan koko reissulle noin 12 km. Ihan mukava lenkki.

Aamutulistelua.

Reppu, reissunainen ja reissukoirat liikkeellä jälleen.

Juomatauko.

Pitkospuilla pällistelyä.


Purossa virtaa vesi, mutta kaikenkaikkiaan aika kuiva kevät nyt.

Korpilammella asustaa joutsenpariskunta.

Korpilammen laavu.

Puusavottaa on tehty.

Loppusuoralla melkein jo.

Ei tätä nyt varsinaisesti voi kutsua retkikauden avaukseksi, kun ei se kausi oikeastaan missään vaiheessa päättynytkään. Mutta eräänlainen rinkkakauden avaus kenties, kun tää nyt oli ensimmäinen tämmönen oikea retki kuitenkin. Sitä fiilistä, mikä polullakävelemisestä tuli, ei voi oikeen sanoin kuvailla muuten kuin että "tätä lisää!" Nyt vaan sitten suunnittelemaan seuraavia koitoksia. Ai että!


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Huhtikuun laavuilua

Taas tämmöinen tavallisen tylsä laavuyöpäivitys, mutta pitäähän nämä kirjata tänne ylös että  pysyy perillä maastoöistä jo ihan haasteenkin takia.

Kävin siis taas nukkumassa laavulla pe-la-välisen yön. Menossa mukana kaksi koiraa ja minä, sekä minun uusi rakkaani, jonka esittelen tässä lopussa. Tavalliseen tapaan illalla Isokankaalle, rinkka selkään ja laavulle, tulistelua, makkaranpaistoa ja kaakaota ja makuupussiin. Kuu pilkahteli pilvien raosta ja tuuleskeli vähän. Lämpötila plussan puolella ja ilmassa kevään ja kostean metsän tuoksu. Ei paha!

Minulla kilahti tässä muutama viikko sitten tosi pahasti, ja menin ostamaan älypuhelimen. Nyt sitten sain jopa liittymänkin auki, joten tämä maalimanlopun vekotin oli tietysti mukana retkellä ja kuvatkin ovat sen käsialaa (ja laatu sen mukaista).

Rauhoittava elementti

Aamuseiskalta herätys.

Tulipaikka on vähän huonosti toteutettu, mutta van se luottaa!

Lähde kevätasussaan.


Varovasti kun kauhasee niin ei tule "ameeboja" mukaan.

<3

Aamiainen.



Sitten se minun mussukkani. Tässäpä se nyt on. Kävin viikko sitten sen hakemassa Tampereelta ja reissukirva jäi sinne tamperelaisia ilahduttamaan. Kyllähän se nelivetofarkku ois ollu retkeilyn kannalta käytännöllisempi, mutta tää on silti vaan niin <3 <3.


Kesärenkailla mentiin vähän zippaliiraa, mutta onneksi on luistonesto. ;)