Laavuilua jälleen

Siinäpä se tuli toinen retkiyö maaliskuullekin. Haaste siis toteutettu tältäkin kuukaudelta. Jokohan uskaltaisin myöntää osallistuvani, kun nämä kylmimmät kuukaudet (jotka sitten eivät olleetkaan lopulta niin kylmiä) on nyt suoritettu. Katotaanpa niin heti huhtikuussa sitten kosahtaa koko homma kun menin nyt tällain leveilemään. Noh, silleppä ei voi sitten mitään.

Oikeastaan minun ei nyt pitänyt lähteä laavulle ensinkään, mutta perjantaiaamuna kello 8.15 sain puhelun, joka sai minut melkeen lentämään persiilleni: lapsuudenystäväni, joka on...noh, miten sen kauniisti sanois... ehkä enemmän semmoinen kaupunki-ihminen, kertoi haluavansa lähteä laavulle yöpymään! Siis täh, nytkö? maaliskuussa? ootko nyt aivan tosissasi? No, oli se, joten pakkohan tuohon oli vastata myöntävästi. Illalla siis alkoi taas tavaraa kasaantua Abiskon pohjalle, ja kaveria varten pakkailin myös Kestreliin erinäistä rojua. Sitten kirvan nokka kohti Isokangasta. Tiet olivat jo lumettomia, mutta tilalla oli peilikirkas jää ja erittäin miellyttävät, syvät ja teräväreunaiset urat. Pientä sivuluisua mentiin välillä, mutta tiellä pysyttiin ja perille päästiin.

Iltarutiineissa ei mitään uutta. Tulet ja petijutut ja makkaranpaistot ja kaakaonkeittämiset, tiedättehän te jo nämä, turha joka postauksessa kovin yksityiskohtaisesti selittää samoja asioita. :D Sää oli mitä mahtavin. Päivällä puhaltanut myrskytuuli oli tyyntynyt ja taivaalla mollotti (melkein) täysi kuu tähtineen. Lämpötila oli jotain nollan tuntumaa, ehkä vähän plussalla jopa. Upea ilta olla laavulla! Yö sujui mukavasti ja ensikertalainenkin kehui nukkuneensa oikein hyvät unet. Jes! Aamulla taas tulistelua ja sitten kamppeet kasaan ja kotiin. Semmoista samaa kaavaahan nämä aina noudattaa, mutta mitäs sitten. Pääasia että on kivaa. :)

Kuluneella viikolla pääsin taas pitkästä aikaa juoksemaankin. Metsäteillä on vielä jääkerrosta paikoitellen, mutta hiekkamontuilla oli jo sen verran sulaa, että siellä pääsi heittämään lenkkiä ilman kaatumisenpelkoa. Ja samalla tuli mukavaa ylä- ja alamäkireeniäkin. Ihmeesti se vain muutamassa viikossa tuo kunto rapistuu, mutta jospa nyt taas pääsisi kunnolla vauhtiin tämänkin harrastuksen kanssa. Täällä kaupungissahan olisi toki määrättömästi sulaa asfalttia missä juosta, mutta jotenkin ajatus ei houkuttele ollenkaan. Haluan juosta metsässä! Toisaalta taas sulat metsät saavat aikaan mahdottoman vaelluskuumeen nousun. Ihan hyvä että tulee taas pakkasjakso niin saa vähän jäitä hattuun tämän asian suhteen. :D 

Aktiiviviikko

Viime viikko oli olevinaan joku hiihtolomaviikko täällä Pohojois-Suomesa. Just joo, toisilla loma, toisilla ei! Mutta eipä silti, tuli ainakin todistettua että retkeily ei välttämättä vaadi edes lomaa töistä. Tai no, riippuu varmaan vähän töistäkin. Itse olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että mun asiakkaita ei kiinnosta minkänäköisenä menen heitä aamulla palvelemaan. Yhtä iloisia (tai vihaisia jos menen muutamankin minuutin myöhässä) ne ovat, vaikka saapuisinkin paikalle naama turvoksissa ja savulta haisevana suoraan laavulta.

Mutta aloitetaanpa nyt alusta. Ihan ekkana olin edellisviikonlopun mökillä Puolangalla. Hoksasin, että mulla jäi koko syksy väliin mökkeilyn osalta. :O Viimeksi olin käynyt siellä Siikavaaranreissun yhteydessä, ja silloinkin vain muutaman tunnin ajan. Mihin se tuo syksy oikeen meni kun ei ees mökille kerennyt! Olipa ihana taas olla Puolangalla ja saunoa rantasaunassa ja tulistella kodassa. Lunta ei ollut Puolangallakaan erityisen paljoa. Lantikalla olisi luultavasti päässyt pihaan asti, mutta koska en ollut nyt sillä liikenteessä niin kävelin kelkkauraa pitkin viimeisen 1,5 km. Rinkan nostaminen selkään sai taas aikaan mielettömän hyvän fiiliksen. Jokojokojoko pääsee ihan oikeasti retkeileen???

Rentouttavan mökkiviikonlopun jälkeen pääsin taas maanantaina tulille. Kaveri, joka oli lomalla, oli kerrankin innokas lähtemään Isokankaalle tulistelemaan, joten olihan se minunkin lähdettävä. Livistin töistä vähän aikaisemmin ja painelimme Kummunkorvelle räntäsateeseen. Makkaranpaistoa ja kaakaota. Kiva maanantai-iltapäivä. :)

Tiistaina ja keskiviikkona nousin pitkästä aikaa hevosenselkään. Jännä, miten ne nuo reidet ja keskivartalon lihakset vaan kipeytyvät siinä hommassa, vaikka olen kuvitellut olevani ihan kohtalaisessa lihaskunnossa. Kai sitä vaan tekee töitä niin eri lihasryhmillä ratsastaessa. Keskiviikkona varsinkin, kun pääsin estetunnille ekaa kertaa yli 10 vuoteen, niin jopas olin kipeä! :D Pitäis ehkä harrastaa tuotakin lajia vähän useammin, on se nimittäin hyvää reeniä paitsi lihaskunnon, niin myös tasapainon ja kehonhallinnan kannalta. Esteratsastuksessa kun joutuu keskittymään paitsi suoritettavaan tehtävään, hevosen askelten sovittamiseen esteelle, hevosen hallintaan ja laukan lisäämiseen/kokoamiseen, niin myös omaan istuntaan, tasapainoon ja muutoinkin hypyissä mukana pysymiseen. Viimeisiin kolmeen ei tarvisi kiinnittää juurikaan huomiota, jos olisi pohjalla se ratsastusrutiini, joka toki onkin niillä jotka lajia säännöllisesti harrastavat. Oli minullakin joskus, mutta ei enää. Tässä sen huomaa kuinka vaikea laji tuo oikeastaan onkaan. Noh, jospa seuraavaan kertaan en odottaisi kymmentä vuotta. :D

Keskiviikkoiltana sitten alkoi jälleen rinkan pakkaaminen. Suunnaksi otimme, yllätys yllätys, Isokankaan, ja tällä kertaa Isokankaanjärven laavun, koskapa siellä pääsee aivan laavun viereen autolla, ja minulla oli tosiaan herätys aamulla kello 06.00 ja lähtö töihin. Seurana olivat tällä kertaa luottoretkikamu miehineen ja koirineen, ja toki myös oma hunnilauma. Ilta sujui mukavasti nuotiolla (kun se lopulta saatiin syttymään ja palamaan kunnolla). Kokkailimme kevyen iltapalan: savuläskiä ja sipulia ja pottumuusia, ja jälkkäriksi lättyjä. Kaakaota keiteltiin tottakai myös, ja taisipa siinä muutama vaahtokarkkikin pyöriä mukana. Kauheeta. :D Noh, yö sujui oikein kivasti. Juuri ja juuri mahduimme laavuun nukkumaan kaikki kolme. Koirat yöpyivät ekaa kertaa laavun ulkopuolella puussa kiinni, akan mussukat. :'( Mutta henkiin jäivät onneksi. Aamulla sytyttelin retkikamuille tulet (ja olin vähän kateellinen kun saivat jäädä nukkumaan tulen rätinään) ja läksin töihin. 

Lauantaina pääsin vielä kertaalleen tulille, kun minut vietiin Haukiputaalle Kiiminkijoen rantaan tulistelemaan ja makkaranpaistoon. Nätti oli paikka, mutta kova tuuli aiheutti vähän haasteita nuotion kanssa. Noh, hyvinpä tuokin retki silti meni. Kamerahommat jäivät vähemmälle tällä kertaa, mutta eipä nuo mun kuvat nyt ole muutenkaan niin erikoisia. Samat nuotio, makkaratikku ja vesikattila niissä on kaikissa, tausta vaan vaihtelee aina sen mukaan missä millonkin olen. :P

Retkeilyn kannalta varsin hyvä viikko. Liikunnan suhteen olen ollut aivan luvattoman laiska nyt, täytyisi yrittää ryhdistäytyä kyllä nyt ja käydä taas juoksentelemassakin pitkästä aikaa kun alkaa pahimmat jäätikötkin olla sulaneet. Retkiyöhaasteen osalta asiat näyttäis olevan hyvällä mallilla. Tällekin kuulle vielä toinen yö niin ois jo kolme kuukautta suoritettuna! Sitten kohtahan se alkaakin oikea retkikausi niin retkiöitä kertynee ihan mukavasti ihan itsestäänkin. :)