Risukeittimet tuntuvat olevan nyt suosiossa, joten olen alkanut vähitellen itsekin kiinnostua sellaisesta. Niinpä ostin Ikeassa käydessäni pari aterinten kuivauspurkkia ajatuksena väsätä niistä omatekoinen risukeitin
tämän ohjeen mukaan. Kippojen lisäksi tarvittiin pultteja ja siipimuttereita sekä metallilevyjä, jotka saatiin leikattua isosta naulauslevystä.
Tuossa videolla setä sahaa toisesta purkista pohjan pois ja halkaisee sen rautasahalla. Kokeiltiin, mutta olisi käynyt niin työlääksi, että päädyimme rälläkkään. Itse en toki sellaista osaa käyttää mutta mies auttoi sen verran. Miestä tarvittiin myös rälläköimään metallilevyt sekä poraamaan niissä olevia reikiä suuremmiksi (meillä oli vain 6 mm pultteja, jotka eivät sopineet reikiin). Kasaamisen hoidin itse. Aikaa tähän ei paljon tuhraantunut ja lopputulos oli yllättävänkin jämäkkä.
Heti vain ulos testaamaan. Keitin kannon päälle ja risuja keräämään. Syttymisen kanssa meni hetki, mutta lopulta nyljettyäni yhden koivuklapin tuohesta, sain risut palamaan kunnolla. Trangian pannullinen vettä tulille ja tasaisella syötöllä lisää risua pesään, niin eipä mennyt kauaakaan kun vesi jo kiehui. Aika tehokasta, tosin keitintä ei kestä jättää yksin, vaan risua pitää tosiaankin lisätä melkein koko ajan. Ainakin jos meinaa käyttää tuollaista ohutta kuivaa oksaa.
 |
Tällainen hökötys
(joo tiedän, yksi "kattilanpidike" on vinossa :P ). |
 |
| Pannu tulilla |
 |
| Kiehuu se |
 |
| Tuli hiipuu nopeasti |
 |
| Lopputuotteena hieman tuhkaa ja "kekäleitä" |
Mielenkiintoinen kapistus. Pitää alkaa harjoitella tuon käyttöä ihan kunnolla jotta opin käyttämään sitä. En usko että tuo tulee kaasutrangiaa korvaamaan vaelluksilla ainakaan ihan hetkeen, mutta eipä sitä tiedä kuinka innostun vielä tuota käyttelemään. Onhan se vähän kevyempi ja ekologisempi, kun polttoaine löytyy luonnosta, mutta erätaitojen pitää kyllä vähän kehittyä ennen kuin uskallan tuon varassa lähteä reissuun. Harjoitusta siis kehiin vain.
